Kalvalla pistetään, säilällä sivalletaan

MIEKKAILU. Saimaan Säilien Tuomas Koski löysi miekkailun opiskellessaan Saksassa, kun vammat olivat alkaneet haitata amerikkalaisen jalkapallon pelaamista.

Kalle Sipiläinen

En garde! Ranska on miekkailun kieli. Sillä kaikuvat komennot myös Kourulan liikuntahallissa Lappeenrannassa.

Etes-vous prêts? Ovatko ottelijat valmiit? Allez, aloittakaa! Ja pian: halte, seis!

Kalpa on Suomessa miekoista suosituin. Muut ovat kalpaa kevyempi floretti ja säilä. Kaksi ensiksi mainittua ovat pistoaseita, mutta säilällä saa myös sivaltaa.

Paikallinen seura on Saimaan Säilät, mutta nimestään huolimatta senkin jäsenet suosivat kalpaa.

— Kalvalla saa osua mihin tahansa, muilla se on rajoitettua, ja yhtäaikaiset pisteet hyväksytään. Floretissa ja säilässä on etuoikeus, kumpi saa pisteen, kertoo Kevätkalpa-kisoissa otellut Saimaan Säilän Tuomas Koski.

Pari vuotta miekkailleen Kosken tarina herrasmiesten lajina tunnetun miekkailun pariin on kiinnostava.

Hän pelasi aiemmin Rajaritareissa amerikkalaista jalkapalloa, kunnes loukkaantumisten kanssa alkoi tulla ongelmia.

— Kun opiskelin Saksassa, siellä oli mahdollisuus kokeilla miekkailua. Sitten kun päädyin Lappeenrantaan opiskeluiden jälkeen, niin täällä oli mahdollisuus aloittaa.

Nykyään Koski harjoittelee miekkailua 3—4 kertaa viikossa.

— Kerran kuukaudessa käyn kisoissa. Ensimmäiset SM-kisat olisivat ensi kuussa.

26-vuotias Koski on Saimaan Säilien harvoja yleisen sarjan kilpailijoita. Sanojensa mukaan hän on kansallisella tasolla keskikastin porukkaa.

— Sijoitus on 40:n päälle, kun rankingissa on noin 120. Kansainvälistä en muista, vaikka olen niissäkin mukana. Jotain tyyliin 500 se on.

Aktiiviuraansa hän voi jatkaa vielä pitkään, sillä miekkailussa veteraanisarjojen alaikäraja on 40 vuotta.

— Taitaa olla niin, että huippujätkät ovat vähän päälle 20. Mutta taitopainotteinen laji tämä on. Minkä nopeudessa tai fysiikassa häviää, niin tekniikalla sitä voi korvata.

Herrasmiesten laji mitä suurimmassa määrin

Televisio saattaa vääristää. Miekkailu ei ole pelkkää huitomista, vaan lajissa pitää opetella jalkatyö, oikeat asennot, aseen liikkeet sekä hyökkäykset ja väistöt oikeaoppisesti.

Etiketti pitää hallita myös. Vastustajaa kunnioitetaan miekkailussa. Esimerkiksi tervehdyksen väliin jättämisestä ottelun jälkeen seuraa vakava varoitus ja ottelukieltoa.

Mutta kuinka tällaiseen arvokkaiden herrasmiesten ja leidien lajiin löydetään uusia harrastajia? Miekkailua urheilulajina ei näe juuri missään, vaikka kyseessä on mitä perinteisin olympialaji.

— Kerran vuodessa pidetään kurssi, sieltä aina muutama jää, kertoo Saimaan Säilien toiminnanjohtaja Ilari Saarinen.

Kourulan liikuntasalissa järjestetyissä kisoissa useimmat ottelijat olivat nuoria. Sunnuntaiset aikuisten kisat olivat puolestaan veteraanipitoiset.

— Veteraanimiekkailijoilla on suhteet Pietariin ja Viipuriin myös. Sieltä käydään täällä kisoissa ja täältä vastavuoroisesti siellä.

— Venäjälle on myös junnujen yhteistyöprojekteja.

Virosta oppia käy antamassa huippuvalmentaja Tõnu Nurk, johon on pidetty yhteyttä jo vuodesta 1975.

Entä miekkailuvarusteet? Yllättävää kyllä, ne eivät ole kovin kalliit.

— Perus junnukamppeet saa 200—300 eurolla, kertoo Tuomas Koski, joka paljastuu Saimaan Säilien puheenjohtajaksi.

Entäpä kilpailukamat? Asu 250—500 euroa, teräsverkkoinen maski reilut 100 euroa ja aseet 50—120 euroa.

Kirjoittaja:
Kalle Sipiläinen