Teksti Katja Remsu Kuvat Heli Blåfield
Kylpylän suuren kultaisen kupolin luona Anja pörröttää hiuksiaan ja etsii linjakasta asentoa. Pietarilaisnaiseen tulee äkkiä pari senttiä lisää pituutta, vatsa painuu sisään, toinen käsi siirtyy lantion taakse ja pää keikahtaa kallelleen. Keimaileva katse ja valloittava hymy. Toinen Anja nappaa kuvan. Sitten katsotaan.
Avain näkyy, Anja sanoo, ja osoittaa bikinien niskalenkkiin kiinnitettyä pukukaapin avainrengasta. Poseeraus jatkuu, kunnes molemmat naiset on ikuistettu Imatran kylpylässä. Sitten kuvaviestit menemään, hiukset kiinni ja kellumaan.
Olemme bussiretkellä, ensin ostoksilla ja nyt rentoutumista kylpylässä.
Lasten altaan reunalla istuskeleva Natalia vahvistaa sen, että poseeraus luonnistuu venäläisiltä kadehdittavan helposti.
Käymme usein Suomessa rentoutumassa lasten kanssa. Meillä on huone tästä, eikä mitään erityistä ohjelmaa. Pääasia, että saamme olla koko perhe yhdessä, aviopuoliso Andrei kertoo.
Nautimme kylpylästä, syömme hyvin, ulkoilemme tässä lähellä. Ei ole kiire mihinkään.
Pietarilaiset Tatjana ja poika Aleksander seisovat Taikametsän altaan reunalla ihmeissään. Tomera poika haluaisi ison altaan sumuun, mutta äiti taluttaisi pienen vielä lasten altaaseen.
Olemme ensimmäistä kertaa. Tämä on tosi hieno paikka. Mahtava. Lähdimme ystäväperheen kanssa, he suosittelivat tätä ja olivat ihan oikeassa.
Tatjana ja ystävätär Aleksandra kertovat, että Venäjälläkin on kylpylöitä, mutta ne ovat usein vanhoja. Uudet eivät sovi ihan pienille lapsille eikä kaikkien kukkarolle.
Enkä usko, että niissä on näin hyvä palvelu. Imatran kylpylä on kompleksi, jossa on kaikkea, Alexandra sanoo.
Ulkopuolisesta tuntuu siltä, että kylpylässä on jo aamupäivällä paljon ihmisiä. Ja ääntä. Uimavalvojien kopista kuitenkin vakuutellaan, että vielä on hiljaista. Kohta tulevat bussit.
Uimavalvojien ennuste Taikametsän täyttymisestä pitää paikkansa. Iltapäivällä altaiden reunoille kertyy kasoittain venäläisasiakkaiden sandaaleja, crocseja ja värikkäitä varvaskenkiä. Tungoksessa kulttuurit kohtaavat.
Sandaalit ovat yleiseurooppalainen tapa, jota suomalaiset eivät ole omaksuneet, kertoo kylpylän myynti- ja markkinointijohtaja Harri Hirvelä.
Hirvelän mukaan välillä kulttuurierot pistelevät, mutta sopu sijaa antaa.
Suomalaiset alkavat olla aika suvaitsevaisia ja venäläiset käyttäytyvät jo aika lailla niin kuin suomalaiset toivovat.
Parhaimpina viikonloppupäivinä kylpylässä käy jopa 1 500 asiakasta.
Imatran kylpylän täpötäydessä lauantaissa Suomea ja kylpylää ylistäviä kommentteja kuulee niin paljon, että kantasuomalainen vaatimattomuus on koetuksella. Pelkän kohteliaisuuden piikkiin on vaikea kaikkia riemunkiljahduksia laittaa.
Taikametsän viereisessä altaassa kylpylän vakikävijä Igor nauttii niskaa moukaroivasta vesisuihkusta.
Käymme vaimon kanssa täällä kerran kuussa. Nautimme rauhasta ja lepäämme työkiireistä.
Venäläiset kylpylät eivät kiinnosta. Suomalaisiin on sitä paitsi Pietarista lyhyempi matka. Tiedämme, että Suomessa on hyvät paikat ja hyvä palvelu.
Viereisessä loosissa Aleksei yhtyy vierustoverin kehuihin.
Tämä on hieno paikka. Pietarissa on muutama kylpyläklubi, toiset parempia, toiset huonompia. Mutta Suomessa viehättää puhtaus, rauhallisuus ja edullisuus. Pietarissa ei voi oikeasti levätä tai rentoutua.
Kylpylän pihalla bussimatkalla oleva Nikolai nauttii auringosta ja eväistä. Termospullossa on kahvia ja kääreissä voileipiä.
Kylpylä oli hyvä. Olen täydellisen rentoutunut. Vielä pitäisi jaksaa lähteä ostoksille, Petroskoissa asuva Niclolay toteaa, nojaa seinään ja kääntää kasvot kohti aurinkoa.
Suomi on kaunis ja puhdas maa. Täällä on rauhallista. Elämän täytyy olla täällä hyvää.
Kylpyjä Rooman valtakunnassa
Ensimmäiset kylpylät perustettiin jo ennen ajanlaskun alkua kuumien lähteiden ja mineraalipitoisten vesien äärelle. Myöhemmin roomalaiset hyödynsivät siirtokuntiensa lähteet ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi Ranskan Vichy, Englannin Bath sekä Saksan Wiesbaden ovat vanhoja roomalaisia kylpyläkaupunkeja.
Kylpylöillä oli merkittävä osa roomalaisen kulttuurin levittämisessä ja roomalaisten sosiaalisessa elämässä. 100-luvulla lähes jokaisessa Rooman valtakunnan kaupungissa oli julkinen kylpylä. Kylpylöissä vierailivat niin rikkaat patriisit kuin köyhät plebeijit ja jopa orjat. Kylpylät tasa-arvoistivat myös sukupuolen, sillä miehet ja naiset kylpivät usein samoissa altaissa.
Suurimpia roomalaisia kylpylöitä olivat keisarilliset termit, joista mahtavin oli Diocletianuksen rakentama. Sinne mahtui kerralla 3 000 kylpijää. Suurimmissa kylpylöissä oli ainakin vaihtohuoneet, kylmä huone, haalea huone, kuuma huone ja vieläkin kuumempi laconicum. Varsinaisista termeissä oli lisäksi kattamaton urheilukenttä, kirjastoja ja muita sivistymiseen käytettyjä tiloja.
Kylpylöiden rakentaminen hiljeni 200-luvulla kun kaupunkikulttuuri näivettyi. Myös polttopuupulaa ja puun hinnan nousua pidetään yhtenä syynä kylpylöiden lakkauttamisille. | Katja Remsu
Parantolaperinne Neuvostoliitossa
Kylpylät ja parantolat olivat tärkeä osa Neuvostoliiton terveydenhoitoa. Kylpylä- ja parantolaperinne liittyi myös valtion ja työpaikkojen organisoimaan lomanviettoon.
Esimerkiksi Mustanmeren rannalle perustetut kylpylät olivat ammattiyhdistysten kautta periaatteessa kaikkien työssäkäyvien neuvostokansalaisten ulottuvilla. Baltian kylpylät eivät enää pystyneet kilpailemaan aurinkoisten Mustanmeren kohteiden kanssa.
Neuvostoajan lopulla maassa oli noin 2 500 valtion terveyskylpylää. Suosituimpia koko kansan kylpyläkaupunkeja olivat Krimillä sijaitseva Jalta sekä Mustanmeren itärannikolla sijaitseva Sotshi.
Loman lisäksi kylpylöissä tarjottiin eri ammattikunnille sopivia hoitoja, esimerkiksi kaivostyöläiset nauttivat keuhkoja puhdistavista happihoidoista. Kylpylälomiin liittyivät myös terveellinen ruoka ja monipuolinen kulttuuritarjonta.
Uskon, että kylpylöiden suosioon nykyvenäläisten parissa vaikuttaa neuvostoperintönä jatkuva terveysnäkökulma ja suosittu lomanviettotapa, sanoo Aleksanteri-instituutin tutkija Sanna Turoma.
Toisaalta esimerkiksi Imatralla on tarjontaa nykyaikaisista wellness-turismipalveluista, jotka ovat tällä hetkellä suosittuja kaikkialla maailmassa, ei vain Venäjällä. | Katja Remsu