KATJA REMSU
Lastentalon uudisrakennuksen takana seisoo punatiilinen torso, ei kattoa, ei ikkunoita, ei sisärakenteita. Punatiiliset seinät kuitenkin muistuttavat jostain vanhasta.
En tiedä onko tämä paras mahdollinen tapa ottaa käyttöön vanhat tallit, miettii Etelä-Karjalan museon rakennustutkija Miikka Kurri.
Kovaa saneeraustahan tämä on. Mutta rakennuksista arvokkain osa kuitenkin säilyy, käytännössä siis seinät ja pilarit.
Rakennuksen aukotukset pysyvät myös ennallaan, Puolustusvoimat on osan niistä tosin jossain vaiheessa jo suurentanut. Lisäksi ainakin osa tiiliseinien koristeluista säilyy. Sisäosien puiset, alkuperäiset tukipylväät palautetaan rakennuksiin myöhemmin.
On tämä periaatteessa meidänkin lausunnon mukainen, vaikka näyttää kyllä raaalle. Eikä tämä sinänsä ole poikkeava tapa kunnostaa Rakuunamäen talleja, Kurri toteaa.
Hyvä kuitenkin, että rakennuksille tulee käyttöä. Voisi olla aika vaikea tehdä modernia toimistotilaa ilman näitä purkamisia. Ehkä tallit vaatisivat toisenlaista käyttöä. Autotalli tai varastotila antaisi mahdollisuuden pehmeämpään ratkaisuun.
Kaiken kaikkiaan Kurri uskoo, että rakennuksesta tulee ihan hyvännäköinen kunhan se valmistuu.
Tietysti voi miettiä, olisiko ollut mahdollista säilyttää välipohja ja kantavat puurakenteet.
Kurrin mukaan talleja enemmän museolle on tullut yhteydenottoja Lastentalon uudisrakennuksesta. Kurrin mielestä talon rakentaminen Rakuunamäelle on kuitenkin merkittävä.
Tietty palauttava ideahan tässä on. Uudisrakennus rajaa Adolf Ehnrothin aukiota, niin kuin maneesit ennen.
Minusta uudisrakentaminen eheyttää Rakuunamäen miljöön. Se on ollut vähän nuhjuinen ja vajaa.
Maankäyttö ja rakennuslaki Asemakaavamerkinnät ja -määräykset
SR1 Rakennussuojelualue
Alueella olevia rakennuksia tai muita rakenteita ei saa purkaa tai muuttaa niin, että niiden historiallinen/kulttuurihistoriallinen/rakennustaiteellinen arvo heikkenee.
Rakennuksiin saa sijoittaa asuntoja sekä työ-, liike- ja kokoontumistiloja.
Korjaustöiden sekä käyttötarkoitus- ja muiden muutosten suunnitelmista on neuvoteltava Museoviraston tai maakuntamuseon kanssa.
Elämää satavuotiaassa
Heikki Järvenpää on asunut yli satavuotiasta arvotaloa Kanavansuulla vuodesta 1978 lähtien. Talon ja sen naapuritalon rakensivat norjalaiset Salvesenin veljekset, jotka perustivat alueelle useita sahoja. Myöhemmin talot myytiin sahojen kera Kaukaan Tehtaalle. Taloista tuli johtajien työsuhdeasuntoja.
Kaiken aikaa tällaisessa on korjaamista. Ja kaikki rahat tähän menee, Järvenpää huokaa.
Se on selvää, että taloa ei saa koskaan valmiiksi, mutta tykkään askarrella kaikenlaista mitä tässä nyt osaan. Yhden sortin harrastushan tämä on.
Järvenpään aikana talo on maalattu kaksi kertaa. Yksi kattoremontti on tehty ja toinen tulossa. Museovirasto myönsi vanhan tiilikaton uusimiseen 18 000 euroa, kokonaiskustannus on noin 100 000 euroa.
Hyvä, että museovirasto tukee vanhojen talojen ylläpidossa. Kun katto saadaan kondikseen, talo on aika pitkälle pelastettu.
Kun Järvenpäät muuttivat taloon, ullakolla oli kahdeksan ämpäriä. Remontit oli hoidettu ämpärien paikkaa vaihtamalla.
Vanhoissa taloissa on hyvät perustukset ja rakenteet. Eristeenä on sammalta ja hiekkaa. Ullakolla on hyvä ilmanvaihto. Pientä kosteutta se siis sietää.
Vanhojen tiilikattojen korjaajia on kuitenkin vaikea löytää.
Pari kolme urakoitsijaa kävi pihassa, mutta ketään ei oikein kiinnostanut jättää tarjousta, Järvenpää hymähtää.
Museovirasto määrittää talon ulkoista ilmettä, mutta sisätiloihin se ei puutu.
Kun muutin taloon, se oli sisältä funkkistyylinen. Pikkuhiljaa olemme palauttaneet vanhaa henkeä. Apua on saatu Kaukaan arkiston valokuvista.
Järvenpään touhuja vartioi seinällä talon perustajan potretti.
Arvostan vanhaa ja pyrin kyllä säilyttämään talon mahdollisimman hyvin. | Katja Remsu