TIMO LAITAKARI
@esaimaa.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Tiistaina 31 miestä ja naista eri puolilta maakuntaa kokoontuu Lappeenrannan kaupungintalolle maakuntavaltuustoon. Luvassa on tuttuun tapaan lyhyt lista, joka tuttuun tapaan koostuu hallinnollisista rutiineista.
Tällä kertaa rutiinien joukosta löytyy kiinnostaviakin pykäliä, kun valtuusto käyttää valtaansa päästää Timo Puttonen eläkkeelle ja valita Matti Viialainen uudeksi maakuntajohtajaksi.
Etelä-Savosta muuttavan Viialaisen valintaprosessi ei ole edennyt tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla. Nettipalstoilla ja päättäjien käytäväpuheissa on paheksuttu sitä, kuinka valinta päätettiin etukäteen ja sumplittiin kabineteissa.
Näin epäilemättä tehtiin. Viialainen ei ollut varsinaisten hakijoiden joukossa. Maakuntahallituksen valitsijaraati pyysi miestä Etelä-Karjalaan haun ulkopuolelta.
Porina lisääntyi, kun Etelä-Saimaa kertoi, että Viialaisesta tulee maan parhaiten palkattu maakuntajohtaja.
Prosessia koskeva kritiikki on perusteltua, vaikka menettely tietysti oli lainmukainen ja jopa yleisesti käytetty. Kabinettivalinnat vain sopivat huonosti tähän avoimuuden aikaan.
Palkka-asian voi kuitata sillä, että saatiin hyvä mies ja hyvälle kannattaa maksaa.
Suomessa on 19 maakuntajohtajaa. Suurin osa suomalaista ei varmasti osaa nimetä yhtään heistä. Matti Viialainen on epäilyksettä joukon nimekkäin.
Etelä-Savossa Viialaista pääosin kehutaan vuolaasti. Miehen lähtö koetaan tappioksi. Jotkut änkyrät muistelevat Viialaisen änkyrätaustaa taistolaisten riveissä. Mies olisi muka sillä perusteella pitänyt jättää valitsematta.
Keskimääräinen maakuntajohtaja on väritön, mauton ja hajuton ja saa reilun kahdeksan tonnin kuukausipalkkaa. Viialainen on paitsi näkyvä myös aktiivinen, verkostoitunut ja kokenut. Palkka on sen mukainen.
Olisiko kannattanut valita joku halvempi? Ei. Etelä-Karjalalla ei ole varaa halpaan johtajaan. Niin hyvä kannattaa ottaa kuin on mahdollista saada.
Maakuntaliiton viraston pyörittäminen onnistuu keneltä vain vaikkapa kuuden tonnin palkalla. Oikea edunvalvonta on vaikeampaa.
Taantuvan teollisuuden ja vanhenevan väestön hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että Etelä-Karjalan asiaa näkyy ja kuuluu. Helsingin lisäksi toinen keskeinen suunta on Venäjä.
Viialainen on nyt 60-vuotias. Työvuosia Etelä-Karjalassa on edessä noin viisi. Nähtäväksi jää, mitä mies saa aikaan. Odotukset ainakin ovat kovat.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan
yhteiskuntatoimituksen esimies.
Nähtäväksi jää, mitä mies saa aikaan. Odotukset ainakin ovat kovat.