Maaria Drake, Liisa Kukkola
Heinäkuun alussa ilmestynyt Maailmanloppu on noussut listojen kärkeen. Olisitteko uskoneet?
Hynynen: Kuulostaa lesoilulta, mutta merkit olivat ilmassa, joten ei se yllätys ollut. Levyhän möi kultaa jo ennakkoon. Ja kyllähän meidän levyt ovat kärjessä käyneet vuodesta 2003 saakka. Kotiteollisuus kymmenen vuotta viihteen etulinjassa!
Sinkkonen: Mutta ennakkomyynnin suosio yllätti jossain määrin, vaikka tätä hommaa on näin pitkään tehtykin. Tässä on odoteltu, milloin tulee se notkahdus.
Miltä ykköstila tuntuu?
Hongisto: Koko orkesterissa on päällä semmoinen positiivissävytteinen höpinä.
Hynynen: Se on merkki siitä, että levyjä kannattaa kaikesta huolimatta vielä tehdä. Lompakossa se ei tunnu, sillä levyjen myynnillä ei tässä maassa elä.
Sinkkonen: Hyvältähän se tuntuu, vaikka ei ehkä enää ihan samalta kuin uran alussa. Silloin se oli ihan superhienoa.
Teillä on nyt menossa yhtyeen uran pisin kiertue. Millainen olo mahtaa olla pojilla joulukuussa, kun rundi vihdoin loppuu?
Hynynen: Yleensä tehdään 2030 keikkaa per kiertue, sitten huilataan kuukausi tai pari. Nyt ajattelimme, että jätetään huilaamiset muille, kun kerta kysyntää on. Luulen, että joulukuun puolivälissä on ihan helvetin kova krapula.
Hongisto: Kiertueen aikana taitaa olla yksi viikonloppu vapaata. Mutta kyllä sitä jotenkin jaksaa. Nykypäivänähän kiertueiden tekeminen tarkoittaa, että soitetaan kahtena päivänä viikossa. Tavalliset ihmiset tekevät viisi päivää töitä ja ovat kahtena vapaalla.
Sinkkonen: Itse sanoin keikkamyyjälle, että jatketaan vain ensi vuonnakin, kerralla semmoinen puolentoista vuoden kiertue. Sillähän se leipä tehdään. Kyllä se varmasti jossain määrin hapottaa, vaikken itse edes juo viinaa keikoilla ja harvoin niiden jälkeenkään.
Varsinkin uuden levyn nimibiisi lähestyy jo enemmän poppia kuin metallia. Onko popissa Kotiteollisuuden tulevaisuus?
Sinkkonen: Levyllä on duurivoittoisia kappaleita, mikä tekee siitä iloisemman. Ennen ollaan vain synkistelty.
Hongisto: Kyllä me vieläkin ollaan rockbändi, ja uusi levykin on silkkaa rokkia. Siitä on jätetty ne turhat metallijollotuksetkin tarkoituksella pois.
Hynynen: Jos Etelä-Saimaan kulttuuritoimitus tajuaisi rokista edes jotain ja olisi vähänkin seurannut muutakin kuin miun yksityiselämää, olisitte tietoisia siitä, että emme ole koskaan olleet, eikä haluta olla, metallia. Kotiteollisuus tekee suomirockia punk-asenteella ja metallisilla soundeilla.
Olisiko se maailmanloppu, jos Kotiteollisuus määriteltäisiin poppibändiksi?
Hynynen: Ei, koska popin näkyvin piirre ovat tarttuvat kertosäkeet, ja niitä olen osannut tehdä aina.
Sinkkonen: Siinähän sanovat. Mielipidekysymys. Yhdelle kun kumartaa niin toiselle pyllistää.
Mikä sitten olisi Kotiteollisuuden maailmanloppu?
Hynynen: Koskenkorvan valmistuksen lopettaminen.
Mitäs sanotte siihen kritiikkiin, että Kotiteollisuus soittaa yhtä ja samaa biisiä ja varioi sitä loputtomiin?
Hynynen: Olen eri mieltä. Me teemme kolmea eri biisiä ja varioimme niitä loputtomiin. Ja näin tulee olemaan aina. Maailman kaikki rock- ja pop-biisit on tehty jo vuosikymmeniä sitten. The Beatles ja Black Sabbath olivat viimeisimmät bändit, jotka tekivät oikeasti jotain uutta.
Hongisto: Kuuluu asiaan, että bändi on tunnistettavissa. Olisi linjattomuutta, jos yhtäkkiä soitettaisiinkin jotain humppaa. Ja aika hauskaa, että uusi levy aiheuttaa hyviä väristyksiä, ja sitten kuitenkin valitetaan, että nuo ne eivät ikinä muutu. Saisivat kuulijatkin välillä mennä itseensä.
Sinkkonen: Kuuleehan sen, ettei kukaan meistä ole käynyt musiikkikouluja. Jokaisella on omat maneerinsa, eikä sitä itse edes heti tajua, että biisit saattavat kuulostaa samalta.
Hongisto: Meitä on helppo dissata, ollaan siinä mielessä heti Popedasta seuraava. Ei kaikkien tarvitse tykätä, ei me olla mikään koko kansan Kotiteollisuus.
Mitä mieltä olette siitä, ettei rokkifestivaali sopisi Linnoitukseen?
Hongisto: Sehän on vallan mainio paikka. Jos jotain kannattaisi Lappeenrannassa käyttää enemmän hyväksi, niin Linnoitusta. Siellä asuvat elävät etuoikeutettua elämää! Kyllä sitten pitäisi kestää festarikansaakin.
Hynynen: Marina oli kyllä odotettavissa, koska Lappeenrannassa ei tajuta rokista ja festareiden järjestämisestä hevon paskaa. Täällä vain humpataan ja maristaan.
Millaista on soittaa yhtyeen kotikaupungissa?
Hongisto: On siinä vähän eri fiilis, kun isät, äidit ja lapset ovat katsomassa ja tutut naureskelemassa. Pitää vähän miettiä enemmän, mitä kehtaa laukoa.
Sinkkonen: Kyllä pelottaa. Minä en edes hirveästi tykkää festarikeikoista. Siellä soitetaan kolmestaan valtavalla lavalla ja yleisö on jossain kilometrin päässä. Klubeilla on intiimimpää.
Hynynen: Jos joku on varmaa, niin se, että keikan jälkeen tulee olemaan poikkeuksellisen hyvät bileet poikkeuksellisen hyvässä seurassa. Joten Lappeenrannan poliisi varautukaa.