Metsän tarina kansien väliin

Kirja. Huikean menestynyt Metsän tarina -luontoelokuva julkaistiin kirjana. Iso osa kirjan kuvista on Etelä-Karjalassa otettu.

Piia Kaskinen

Mene metsään, kirja kehottaa. Mene yksin ja paljain jaloin niin tunnet olevasi osa metsää, jalkapohjat tuntisivat maan pinnan ja kuulisit kaikki äänet.

Metsän tarina -kirja julkaistaan tänään tiistaina.

— Tämä kirja poikkeaa täysin muista luontokirjoista. Se esittelee ihmisten muinaisia uskomuksia ja kokemuksia, ja sitä kuinka ihmiset metsään suhtautuvat, kertoo Hannu Siitonen, toinen kirjan kuvaajista.

Kirjan perusta on Metsän tarina -elokuvassa, ja sen kehyskertomuksena on edelleen isän ja pojan välinen suhde. Kirja kuitenkin painottuu elokuvaa enemmän kertojan kokemuksiin.

Mukana on paljon myös tekijöiden omia muistoja ja kokemuksia.

— Eräs niistä on esimerkiksi ukonilman kohtaaminen ja siihen liittyvä pelko. Toivon että aikuiset lukisivat tätä kirjaa lapsilleen, kertoo käsikirjoittaja Ville Suhonen.

Tuoreimmat kirjan kuvista kuvattiin pari viikkoa sitten. Viimeisimpänä kuvattiin tarinan aloittava Maailmanpuu.

Kirja-ajatus syntyi viime keväänä, elokuvan katsojamäärien siivittämänä. Suhonen otti yhteyttä eri kustantamoihin. Isot kieltäytyivät: yksi siksi, ettei kustantamon aikataulu taipunut näin nopeaan toimintaan. Kirja haluttiin julkaista jo tänä syksynä. Toinen siksi, ettei luontokirjoista tule tarpeeksi katetta.

Maahenki-kustantamo innostui.

— Siellä oli mietitty samaa, minä vain tartuin puhelimeen ja soitin heille ensin, Suhonen sanoo.

Koko Metsän tarina -rumbassa hänelle hienointa on ollut palaute.

— Moni kertoo menneensä katsomaan elokuvaa pitkälti puskaradion innoittamana mutta hieman ennakkoluuloisesti. Odottaen että taas kerran näytetään, kuinka huonosti Suomessa metsistä huolehditaan, Suhonen sanoo.

Metsän tarina -menestystarina syntyi kuvaajien harrastuksesta. Suurin osa kirjan kuvista on kotoisin eteläkarjalaisista metsistä.

— Kuvasimme Mikko Pölläsen kanssa kaikkiaan kuusi vuotta, ensimmäiset kaksi tietämättä mihin materiaaleja käytettäisiin. Meillä ei ollut tekemisen paineita — tämä on harrastus ja elämäntapa, olisimme liikkuneet ja kuvanneet luonnossa joka tapauksessa, Siitonen kertoo.

Seuraavaksi hän ryhtyy kuvaamaan Järven tarinaa, osana isompaa työryhmää.

— Myös järveen liittyy valtavasti tarinoita ja uskomuksia. Vaikka ollaan täällä kymmenien tuhansien järvien maassa, sellaista ei vielä ole tehty.

Kirjoittaja:
Piia Kaskinen