Ulla Rustholkarhu sai 59-vuotiaana elämänsä ensimmäisen mitalin.
— Koulun hiihtokilpailuista ei tullut koskaan edes minkäänlaista lusikkaa, hän nauraa makeasti.
Suksittelun sijaan tunnustus tuli asiasta, jonka eteen Lappeenrannan vapaaehtoiskeskuksen toiminnanjohtaja on tehnyt töitä toistakymmentä vuotta. Lappeenrannan Kilta palkitsi hänet välittämisen ilmapiirin ja vapaaehtoistyön omaleimaisesta kehittämisestä.
Killan mukaan vapaaehtoiskeskuksen toimipisteistä, Kuutinkulmasta ja Norpannurkasta, on muodostunut turvapaikkoja erityisesti vanhemmille ihmisille, joille tuen, seuran tai harrastuksien löytäminen saattaa muuten olla vaikeaa.
Vaikka Rustholkarhu tekee tärkeää ja vaativaa työtä, hän on aina tarvinnut useamman väylän itsensä toteuttamiseen. Vahva esiintymisvietti saattaa olla verenperintöä.
Ulla varttui seitsenlapsisessa perheessä, jonka isä oli kaupungissa laajasti tunnettu katusaarnaaja Jaakko Malmi.
— Isän voimakas kristillinen herätys leimasi aika lailla lapsuuttani. Rukoilimme, kävimme seuroissa ja pyhäkouluissa, lauloin seurakunnan lapsikuorossa.
Kaupungilla kulkiessaan Ulla sisaruksineen saattoi saada merkitseviä katseita osakseen.
— Että tuo on sen katusaarnaajan tyttö.
Jos Jaakko-isä oli rohkea ja karismaattinen puhuja, myös äiti Irma oli hyvä ilmaisemaan itseään etenkin runonlausujana.
— Itse unelmoin aikoinaan näyttelijän tai lastentarhanopettajan työstä. Sairastuin kuitenkin 12-vuotiaana nivelreumaan, mikä rajoitti ammatinvalintaa.
Siitä huolimatta hän on pystynyt ja ehtinyt vaikka mitä: työskennellyt opettajana, järjestötöissä Maaseudun sivistysliitossa, freelance-toimittajana radiossa, näytellyt, juontanut, vetänyt ilmaisu- ja puhetaidon kursseja.
Yksi rakkaimmista rooleista oli Karjalan akka, jonka pakinoita kuultiin alueradiossa. Kun ohjelma lopetettiin, vapautui taas aikaa ja tilaa jollekin uudelle: Ulla kouluttautui matkailuoppaaksi.
Kotiseutuhistoria on aina kiinnostanut syntyperäistä lappeenrantalaista. Hänen oma lapsuudenkotinsa sijaitsi Toikankadulla, nykyisellä Snellmaninkadulla, kauniissa terijokelaistyylisessä puutalossa, joka purettiin 1980-luvulla.
— Enää ei ole jäljellä kuin meidän kotipihan koivu, jota pitää aina välillä käydä tervehtimässä.
— Vanhojen rakennusten merkitystä ei tajuta, ennen kuin ne on menetetty. Toisaalta ajattelen myös, ettei kaikkea uutta pidä kättelyssä lähteä tuomitsemaan.
Ulla Rustholkarhu
Syntynyt 1954 Lappeenrannassa.
Perhe: aikuinen tytär Laura.
Työ: Lappeenrannan vapaaehtoiskeskuksen toiminnanjohtaja, virka Eksotessa.
Harrastaa liikuntaa: pyöräilyä, luistelua sekä rullilla että jäällä.
Lappeenrannan Killan Pro Lappeenranta -mitalin saaja vuonna 2013.
Riina Nokso-Koivisto