Kuvat Mika Strandén
Näyttelijät seisovat epävarmoina tyhjällä näyttämöllä. Ohjaaja Jussi Luukkonen käskee laittamaan silmät kiinni.
-Olette naiiveja sikoja, Luukkonen huutaa ja läiskäisee jotakuta näyttelijää summamutikassa hartioihin.
Strobovalot vilkkuvat raivokkaasti. Umpimähkäinen läpsiminen yltyy, ja joukko muuttuu liikkuvaksi lihamassaksi.
Sekamelskan keskellä Timo Mikkolan mielessä käy ihmettelevä ajatus. Tulevan luokanopettajanhan piti etsiä harrastajateatterista vain vähän vastapainoa opiskelulle.
Vähäinen vastapaino ei riittänyt?-?teatteri vei pikkusormen ja viimein koko käden. Vastineeksi tuli toki myös menestystä: Jyväskylän Huoneteatterin Cabaret-musikaalista kehkeytyi teatterin siihenastisen historian suurin hitti.
Talven 1984-1985 Mikkola heilui näyttämöllä merimiehenä, tarjoilijana ja tullivirkamiehenä. Sinä lukuvuonna opiskelut jäivät polkemaan paikoillaan.
-Kiinnostus teatteria kohtaan syttyi silloin. Hain teatterikorkeakouluunkin, mutta olin ihan raakile, ja jäin pääsykoekarsinnoissa toiselle kierrokselle.
Mikkola nieli pettymyksensä ja keskittyi opettajaopintoihin. Aloitetulla polulla oli helppo jatkaa, sillä ala tuntui mielenkiintoiselta ja verenperintö näytti suuntaa. Mihin muuhun ammattiin Mikkola olisikaan voinut tuntea kutsumusta, kun sekä vanhemmat että isovanhemmat olivat olleet opettajia ja vaimokin löytyi samalta alalta?
Elämä alkoi täyttyä kaikella muulla. Teatterikipinä hautautui arjen alle.
Vuosikymmentä myöhemmin Savitaipaleella joku keksi kuningasajatuksen. Pyydetään Säänjärven koulun luokanopettaja mukaan valmisteilla olevaan kirkkonäytelmään.
Arvasihan sen, miten siinä käy. Rakkaus teatteriin roihahti uudelleen, ja siitä pitäen Timo Mikkola on nähty lukuisissa rooleissa Savitaipaleen kirkossa ja muilla estradeilla. Parhaillaan kylällä harjoitellaan 90-vuotiaan Savitaipaleen kirkon juhlanäytelmää, mutta siinä Mikkola ei ennakko-odotuksista poiketen ole mukana.
-Nyt pitää luovia teatterin kanssa niin, ettei se vie kaikkea vapaa-aikaa. Kun ikää on tullut enemmän, haluan rajata tekemisiäni.
Tulevan kevään ykkösjuttu on Jeesuksen rooli Lappeenrannan Ristin?tie?-näytelmässä. Harjoitukset Savitaipaleen kirkkonäytelmän kanssa olisivat menneet pahasti päällekkäin, ja Mikkola joutui valitsemaan kahden mieluisen työn väliltä.
-Ajattelin aikoinaan, että jokainen tarjottu rooli olisi ainutkertainen juttu, jollaista ei toiste putkahda vastaan. Mutta kyllä niitä mielenkiintoisia ja haastavia juttuja tulee kohdalle myöhemminkin.
Kärsimystie kutsuu miestä jo neljättä kertaa. Mikkelissä hän teki roolin kahdesti sisätiloissa, Lappeenrannassa ohjaaja Arto Myllärinen vei pääsiäistapahtumat ulos kevätiltaan.
-Onhan se vaikuttava rooli. Jeesuksesta kaikilla on oma mielikuva, mutta pystyykö ihminen millään tavoin ilmentämään jumaluutta tästä maallisesta kuoresta lähtien? Rooli pitää vain tehdä niin hyvin kuin sen rajallisista lähtökohdista lähtien pystyy tekemään.
Arjessaan Mikkola saa spontaania palautetta aivan muusta kuin teatterista. Murrosikäiset koululaiset sanailevat mielellään jokapäiväisistä asioista helposti lähestyttävän liikanmaikan kanssa.
-Rentous on etu tässä hommassa, auktoriteetin ei tarvitse olla muodollista. Yläasteikäisten jutut ovat hauskoja, ja oppiaineeni on aika kiitettävä oppilaiden kiinnostusta ajatellen.
Timo Mikkolan mielestä suvaitsevaisuuden tulee kulkea punaisen lankana koulun liikuntakasvatuksessa. Oppilaita ei saa puristaa yhteen muottiin, vaan jokaisen tulisi löytää oma osa-alueensa, jolla tuntee olevansa hyväksytty.
Liikkuva koulu -hankkeessa ja Savitaipaleen lähiliikuntapaikan kehittämisessä Mikkola on tehnyt uraauurtavaa työtä. Uusien, tuoreiden ideoiden avulla on innostettu liikkumaan sellaisiakin lapsia ja nuoria, joille perinteinen koulu- ja välituntiliikunta on ollut lähinnä kauhistus.
-Olosuhteet olivat otolliset, ja saimme mahdollisuuden toteuttaa ideoitamme. Toivon, että Liikkuvan koulun ajatukset jäävät pysyväksi käytännöksi koko Suomessa.
Välittömyys, idearikkaus ja heittäytymiskyky ovat niitä Timo Mikkolan tunnusomaisia piirteitä, jotka puhkesivat kukkaan vasta aikuisiässä. Vielä opiskeluja aloittaessaan Mikkola väittää olleensa aika ujo ja varovainen.
-Uskalsin toki suuni avata, mutta en ollut kovin puhelias.
Jyväskylän Huoneteatterin lihamylly antoi uskallusta olla reilusti oma itsensä. Enää Mikkola ei arkaile laittaa liikkeelle asioita yhteiseksi hyväksi.
-Savitaipaleen retkiluistelu sekä Tulen ja jään tapahtuma syntyivät tyhjästä, mutta onnistuivat projekteina. Meillä on hieno porukka Savitaipaleen Urheilijoiden luistelujaostossa, ja se seuratoiminnasta ja talkootyöstä kumpuava positiivinen energia on ollut hyvin voimaannuttavaa.
Luistelukelpoista jäätä saatiin tänä talvena odotella Kuolimolle tuskastumiseen saakka. Heti kun turvallisuus sen salli, Mikkola kaivoi retkiluistimet esiin talviteloilta. Väliaikauutiset ovat kuin Mikkola itsekin: rohkaisevia ja innostuneita.
-Jää on hyvässä kunnossa ja helmikuun tapahtuma pelastettu!
Timo Mikkola
Syntynyt Jyväskylässä vuonna 1963.
Savitaipaleen kunnan liikunnan lehtori ja liikuntatoimenohjaaja.
Koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri.
Asuu omakotitalossa Savitaipaleella.
Perheessä vaimo sekä 18-, 24- ja 26-vuotiaat lapset.
Harrastuksina uinti, matkaluistelu, bändisoitto ja harrastajateatteri.
Rakastaa aktiivista toimintaa yhteisen hyvän eteen.
Inhoaa kateutta ja selän takana puhumista.
Ihmettelee termiä kulutuksen kasvu.
Anne Kokkonen