Taas! Kirjastokirjat ovat vaarassa myöhästyä.
Tällä kertaa Helena Anttosen tililtä löytyy kanadalaisen Alice Munron novelleja.
— Ilman teatteria voisin elää. Ilman lukemista en. Aina on joku kirja kesken, muuten olen sairas. Iloitsin Munron Nobelista todella, hän on ollut kotijumalani jo kauan.
Kirjallisuus oli Anttosen ensirakkaus, eikä aika ole sen tenhoa murentanut. Kirjoista versoi myös toinen rakkaus, teatteri.
— Minun tieni teatteriin ei koskaan käynyt esiintymisvietin kautta. Se syttyi Parikkalan lukiossa, äidinkielenopettajan ansiosta. Lukion draamaperiodilla käsiteltiin näytelmää kirjallisuuden lajina, ja huomasin, että niitähän voi lukea aivan kuin muitakin kirjoja.
Lukion jälkeen Anttonen pääsi ensiyrittämällä teatterikorkean ohjaajalinjalle. Pian opettajat kiinnittivät huomiota hänen kirjallisiin töihinsä ja alkoivat suositella dramaturgilinjalle siirtymistä.
— Sanoin, että toki se käy, kunhan kerrotte, mitä dramaturgi tekee! hän nauraa.
— Kyllä se siinä neljän opiskeluvuoden aikana ehti valjeta. Ja osoittautui ehdottomasti oikeaksi ratkaisuksi.
Draamassa on kaksi lajia, Anttonen sanoo. Toinen on tie, toinen on talo. Tietarinoissa etsitään itseä, talotarinoissa luodataan ihmisten välisiä suhteita.
— Vaellusdraama, road movie, ei koskaan ollut minun juttuni. Talo oli. Päästä rakentamaan tarinaa siitä, ketä täällä asuu, kuka on yllätysvieras, mitä tästä seuraa ja kuka täällä määrää.
Anttonen toimi parikymmentä vuotta teatterinjohtajana eri puolilla maata, Helsingissä, Kajaanissa ja Lappeenrannassa. Dramaturgin koulutus hyödytti ohjelmistoja suunnitellessa.
— Vaikkei ensi-iltoja olisikaan paljon, monipuolisuus on valttia. Tärkeintä on löytää suurin yhteinen nimittäjä tekijän intohimon ja yleisön uteliaisuuden välille. Yleisön yllättäminen.
— Jos tarkoituksena olisi vain manifestin julistaminen, on edullisempaa ja kätevämpää julkaista 50-sivuinen pamfletti. Eikä klassikkoteksti riitä esityksen syyksi, jos kyvyt sen esittämiseen puuttuvat.
Vuonna 2002 Anttonen heittäytyi freelanceriksi kirjoittamaan ja ohjaamaan. Hänen seuraava ohjauksensa tulee ensi-iltaan Porissa syyskuussa. Entä sen jälkeen?
— Sitten olen taas vapaa kirjoittamaan. Kokoilen jo taustoja muutamiin näytelmänaiheisiin.
Dramaturgi Helena Anttonen pääkirjaston lauantaivieraana 8.3. lainaushallissa kello 13—13.30. Toimittaja Liisa Kukkola haastattelee.
Ketä täällä asuu, kuka on yllätysvieras, mitä tästä seuraa ja kuka täällä määrää.
Helena Anttonen
Helena Anttonen
61-vuotias dramaturgi, kirjailija, ohjaaja.
Syntynyt Simpeleellä.
Asuu Lappeenrannan Karhusjärvellä miehensä vanhassa kotitalossa.
Julkaissut teatteritekstejä, lauluja, kolumneja sekä kirjat Mie rakastan sinnuu, karjalaks sekä Kaik lutviutuup — Aku Ankka karjalan murteella.
Piia Kaskinen