Kevättä tekee Monolanjärvellä. Joutsenet ratkovat reviirikiistojaan ja aurinko suukottelee ITE-taiteilija Veli Honkasen verstaan seinää.
Mitähän kivaa Honkanen työstää tällä kertaa Savitaipaleen Kansantaideyhdistyksen kesänäyttelyyn? Puhuva kanto ja sienenmuotoinen vessa ovat nostaneet odotusarvot korkealle.
Verstaassa vallitsee kuulemma hirmuinen siivo, joten tutustumiskäyntiä ei suositella. Eikä ensi kesän vetonaulaa auta muutenkaan esitellä ennakkoon yleisölle.
Honkanen voisi antaa edes pienen vinkin tulevasta. Mikä juttu baskerin ja poninhännän alla oikein muhii?
-Ikiliikkuja, Honkanen vastaa ihan tavalliseen keskustelutyyliin.
Ikiliikkujaa väsäävä kylähullu on klassikkoainesta, mutta Veli Honkanen ei vähästä säiky. Hänellä kestää kantti tehdä asioita omalla tyylillä.
-Minä en putoa korkealta, koska en ota itseäni liian vakavasti.
Kansantaideyhdistyksen kanssa Honkanen kuitenkin on tosissaan. Puheenjohtaja kantaa huolta yhdistyksen hyvinvoinnista ja soisi itseoppineiden taiteilijoiden teoksille nykyistä enemmän julkisuutta -?Meidän näyttelymme oli viime kesänä kohtalainen menestys, sillä siihen kävi tutustumassa tuhat vierailijaa. Syksyllä mietin, miten sitä pitäisi kehittää.
Paikallislehti luonnehti moniosaaja Honkasta Välijoen da Vinciksi ja siitäkös mies innostui. Hän tutustui Leonardo da Vincin tuotantoon ja harkitsi hetken aikaa suurelle taiteilijalle ja keksijälle omistettua teemanurkkausta tai Mona Lisan uutta versiota ensi kesäksi.
-Sitten ajatukset vain pyörivät eteenpäin. Da Vincin ikiliikkuja oli mielenkiintoinen mutta turhake. Mietin, voisiko siitä kehitellä niin tehokkaan, että siitä saisi energiaa?
Termodynamiikan perussääntöjä uhmaava ikiliikkuja on kiehtonut monia muitakin kuin da Vincia ja Honkasta. Piirustuksia on säilynyt keskiajalta alkaen.
Viime kesänä Keuruulla järjestettiin kokonainen ikiliikkujanäyttely. Netistä löytyy videopätkiä alan intialaisista yritelmistä. Tieteellisempää lähestymistapaa edustaa italialaisen Andrea Rossin tutkima kylmäfuusio.
-Tätä asiaa fundeerataan nyt ympäri maailmaa. Halpa energia kiinnostaa ihmisiä kaikkialla.
Aurinko, tuuli ja vesi tulevat mieleen ikiliikkujan mahdollisina energianlähteinä. Niiden ympärille onkin jo kehitelty monenlaista viritystä.
-Etenkään Suomen oloissa ne eivät ole käytössä aina silloin, kun niiden tuottamaa energiaa eniten tarvittaisiin. Oma versioni on hyvin yksinkertainen, saastuttamaton ja meluton, eikä vastaavaa sovellutusta ole esitetty samanlaisena missään muualla.
Sen verran Honkanen paljastaa, että ikiliikkuja käyttää hyväkseen gravitaatiota eli painovoimaa. Sen saatavuudessa ei oleteta tapahtuvan muutoksia vuosimiljooniin.
Välillä täytyy jo jarrutella. Miten jollakulla on kanttia yrittää ratkoa ongelmia fysiikan lakien vastaisesti?
-Ihmisille vain on tullut se käsitys, että joku asia olisi mahdoton. Esimerkiksi tavallisia lakeja laadittaessa koetaan tilkitä kaikki porsaanreiät, ja silti niitä sinne jää. Sama pätee fysiikkaankin: aina tulee uutta tietoa, joka muuttaa aiempia käsityksiä.
Ajatteleminen ei ole koskaan ollut Honkaselle ongelma. Paljon vaivalloisempaa on rämpiä vapaasti kirmailevien ideoiden perässä työkalupakin kanssa.
-Olen käytännön mies kuten Leonardo da Vincikin. Ajattelemisen jälkeen on kiire katsoa, kuinka idea toimii käytännössä.
Honkanen arvelee, ettei hän saa valmiiksi puoliakaan keksinnöistään. Käyttöä olisi kisällille, joka toteuttaisi mestarin aivoituksia.
Yksi ratkaisu voisi olla piirustuksissa, jälleen kerran da Vincin tapaan. Muottikirvesmiehenä elementtiteollisuuden palveluksessa toimiessaan Honkanen oppi tekemään rakennuspiirustuksetkin ihan jetsulleen.
Taulut omin käsin rakennetun talon seinillä kertovat kiistattomasta taiteellisesta lahjakkuudesta. Ilmankos kansakoulunopettaja aikoinaan patisteli poikaa kohti Ateneumia.
-Ihmisellä on monenlaisia ominaisuuksia, mutta aina jotain puuttuu. Minulla se puuttuva asia on pitkäjänteisyys.
Tähänkin väitteeseen voi suhtautua varauksella. Kovin lyhytpinnainen ihminen tuskin rakentaisi omakotitaloa ja huoliteltua pihapiiriä kylmälle tontille, eikä ainakaan saisi värkättyä lummelammikko-aiheista mosaiikkia eteisensä lattialle linnunmuotoisista piipunsuojista nyt puhumattakaan.
Honkasen avuihin kuuluu sekin, että kaikki kiinnostava tarttuu helposti päähän. Ja Honkastahan kiinnostaa moni asia.
Jo pikkupoikana hän saattoi viettää päivän linnunpöntön alla tiaisten syöttöliikennettä seuraten. Eihän jollain 178 syöttökerralla mitään suurempaa merkitystä ollut, mutta Honkasesta asia tuntui tutkimisen arvoiselta.
Puhe pulppuaa ornitologiasta helikopterien gyrotekniikkaan ja japanilaisista magneettijunista kadonneeseen lemmikkikilpikonnaan. Kun Honkanen välillä täyttää piippuaan, elämänkumppani Arja Vainio saa suunvuoron.
Miehen verstaan siivoaminen kuulemma loppui käytännön mahdottomuuteen. Säästyvän ajan Vainio käyttää omiin projekteihinsa, kuten runojen kirjoittamiseen ja lausuntaan.
Taiteesta puhuessaan Veli Honkanen välttää lokeroimista. Hänen mielestään esittävä taide voi periaatteessa olla ihan mitä tahansa – vaikka viikatteen teroittamista.
-Eihän sellaistakaan näe tavallisessa elämässä enää missään.
Ei kai tässä vain olla mukana suuressa performanssissa Alvar Gullichsenin Bonk-yhtiöiden tyyliin? Luodaan vakavalla naamalla suuria odotuksia jollekin sellaiselle, jonka tiedetään olevan pelkkää leikkiä.
-Ikiliikkujaa täytyy tehdä pilke silmäkulmassa. Useilla sen tekeminen näyttää kuitenkin vetävän otsan kurttuun.
Honkanen vakuuttaa käyneensä ikiliikkujan teoriapuolta tarkkaan läpi ja saavansa valmista kesäkuun loppuun mennessä. Se mikä eniten mietityttää, on ikiliikkujan teholuokka.
-Minulla on lupa tehdä vain matalajännitetöitä, mutta kyllä sadan watin tehollakin saa monta kirkasta led-valoa syttymään.
Vaikka ikiliikkujaa on vaikea toteuttaa autotallisysteemeillä, koneistuksen puute ei hanketta estä. Yhtä ongelmaa kohden Honkanen keksii aina vähintään kaksi ratkaisua.
-Tiedän, että ikiliikkuja on hullu kuvitelma, mutta minä itse olen vielä hullumpi!
Veli Honkanen
Syntynyt vuonna 1945 Kerimäellä.
Muottikirvesmies, ITE-taiteilija.
Eläkkeellä.
Asuu omakotitalossa Savitaipaleen Välijoella.
Perheessä avovaimo Arja Vainio, kaksi poikaa, yksi lapsenlapsi.
Harrastuksia linnut, valokuvaus, maalaus, radio-ohjattavat pienoisautot, ikiliikkuja.
Rakastaa elämää.
Vihaa byrokratiaa.
Ihmettelee maailmankaikkeutta.
Anne Kokkonen