Kuvat Etelä-Karjalan museo
Saunan piti olla kylpykunnossa jo kahteen mennessä. Silloin vaihtui sahalaisten vuoro, ja heitä tuli suoraan töistä saunaan. Puoli tuntia sen jälkeen, kun konepajan ja huopatehtaan pillit olivat rääkyneet kellon olevan neljä, tuli jälleen iso joukko kylpijöitä. Sitten oli tunnin verran hiljaista, alakaupunkilaiset söivät ja oikoivat itsensä nokkaunille. Mutta sen jälkeen he tulivat saunaan.
Heikki Hietamies kuvaa Lappeenrannan Pallon kaupunginosan elämää romaanissa Nikolai Tasihinin yleinen sauna (1984). Työläisarkea rytmitti käynti yleisessä saunassa vajaat sata vuotta sitten.
Tunnetuin sauna | Tasihinin saunasta tuli tunnettu romaanin myötä. Alunperin sen omisti Jaroslavlista Lappeenrantaan Wolkoffien tapaan 1800-luvun puolivälissä muuttanut Zirjakoff, jolla oli saunan ohella Pallonlahdella mylly, saha ja viinanpolttolaitos. Ensimmäinen sauna paloi vuonna 1886. Uusi valmistui vuonna 1890, ja se siirtyi Zirjakoffin konkurssin myötä Tasihinin suvun omistukseen 1899.
Punatiilirakennus saunotti samassa paikassa 1970-luvulle. Sauna oli viinatehtailijan perustama, mutta maistissa sen lauteille ei saanut istua. Löylyn lyömät yrittäjä kyllä kuljetti kottikärryillä kotiin.
Saunajuomat | ”Limonadi ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.” Lapsuusmuisto yleisestä saunasta on monelle yhteinen nettipalstoilla. Virvokkeen lisäksi lapsuusajan saunareissuista muistuvat saunojille mieleen tuoksu ja äänet. Löyly- ja pukuhuoneissa opittiin tavoille, kuten Juha Vainio laulussa kertoo. Pesuhuone kaikui saippuaa korvassakin, ja vastojen tuoreus levisi lehdistä ilmatietä sieraimiin.
Aistit pysyivät valppaina aikuisillakin, sillä limonadia ja seltteriä (kivennäisvesi) vahvempia juomia saunoissa ei juuri sallittu. Alkoholikielto on voimassa kaupungin nykyisissäkin julkisissa saunoissa.
Saunaolut on yleinen käytäntö, mutta sen epääminen ei silti ollut syynä yleisten saunojen harvinaistumiseen. Suomen sotien jälkeen keskustan ulkopuolelle kaavoitetut asuinalueet, omat kodit ja kerrostalot, alkoivat viedä saunojia, ja keskustankin kerrostaloihin rakentui yleensä talon yhteinen sauna. Työvuoron jälkeinen hygienia alkoi hoitua omalla tavalla, omassa kodissa ja omassa tahdissa.
Heikot tulisijat | Yleisten saunojen kulta-aika Suomessa oli 1800-luvun lopulta 1930-luvulle. Suosion syitä olivat kaupungistuminen ja teollistuminen. Maalta tullut työväki asui ahtaasti, mutta tarvitsi tiloja peseytyä. Tonttien saunoina toimineet piharakennukset olivat asuinkäytössä asuntopulan ja paloturvallisuuden takia. Yksityissaunat oli kielletty huonojen tulisijojen aiheuttaman palovaaran vuoksi.
Lappeenrantaan yleisiä saunoja alkoi nousta 1800-luvun puolivälissä. Kaupunkilaiset saivat käyttää Linnoituksessa sijainnutta sotilassaunaa. Sen kanssa kylpijöistä alkoi kilvoitella Matti Pettisen (myöhemmin Rynénin) yleinen sauna vuonna 1850. Linnoituksen takana rannassa sijainnut sauna paloi 1890, ja tontti siirtyi suutari A. Stenille, joka rakensi sille uuden yleisen saunan 1891.
Suutari Sten oli 1800-luvun lopun varsinainen saunamajuri Lappeenrannassa. Pettisen/Rynénin saunan ohella mies saunotti väkeä myös Kylpylaitoksen ja Myllysaaren välimaastossa, johon hän oli saanut kaupungilta luvan rakentaa sauna vuonna 1883. Myllysaaren uimalaitoksen yhteyteen Sten rakennutti myöhemmin myös uimahuoneita (pukukoppeja), joita mainosti myös sanomalehdissä.
Rakennusbuumi | Kylpylaitos sai saunan 1912. Vesi alkoi juosta johdossa 1911. Liikemiehet olivat haistaneet bisneksen jo aiemmin. Saunoja nousi kuin laatikkomyymälöitä sata vuotta myöhemmin.
Rouva Maria Strandman perusti Ainonsaunan (1905) Ainonkadulle, huopatehtailija Heikki Auvinen satamaan silloisen torin viereen (1908), ja myös tehtaat alkoivat hyödyntää höyrykoneiden voimaa saunavesien lämmityksessä. Herra K. Rautiainen oli hurjin: perusti karusellisaunaksikin kutsutun Pyöreän saunan (1911) esikaupunkialueelle. Tasihin on nyt tunnetuin, Pyöreä sauna oli kuuluisin.
Julkisuus | Yleinen sauna miehille ja naisille, numerosauna ja perhesauna, höyrykaappeja ja suihkut. Saunat ilmoittelivat tarjolla olevista palveluista Lappeenrannan Uutisissa (nykyinen Etelä-Saimaa) ja Itä-Suomen Sanomissa. Numerosauna oli yksityinen sauna, jonka käyttö maksoi enemmän. Esimerkiksi Ainonsaunassa yleiselle puolelle pääsi 15 pennillä, numerosaunasta piti pulittaa 75 penniä.
Nykyistä Galleriaa vastapäätä sijainnut Pyöreä sauna sai huomiota pääkaupunkiseudun lehdissä saakka. Erikoisessa saunassa yksi uuni lämmitti kaikkia ensimmäisessä kerroksessa uunin ympärillä säteittäin sijainneita löylyhuoneita. Saunojen yläpuolella, toisessa kerroksessa oli asuinhuoneita, joihin kuului sekä keskuslämmitys että sähkövalo. Sellainen oli luksusta esikaupungissa tuohon aikaan.
Ainonsauna sinnitteli Lappeenrannan yleisistä saunoista pisimpään, 1980-luvulle. Sitten kodeista, kylpylöistä ja uimahalleista tuli liian kova vastus. Kauppakadun alkupään Auvisen sauna oli kaupungin ensimmäisessä kolmikerroksisessa talossa. Sauna sijaitsi alakerrassa, ja sen valitettiin höyrystävän rakennuksen seiniä. Kosteudesta päästiin, kun talo vaurioitui talvisodassa ja purettiin vuonna 1948.
Luokkajako | Saunominen läpäisee kansankerrokset Suomessa. Yleiset saunat olivat yleensä työläisten valtakuntaa, porvarissukujen edustajia ei lauteilla tavannut edes pienessä Lappeenrannassa.
Wolkoffit ovat poikkeus säännöstä. Heillä, samoin kuin muillakin varakkailla venäläisillä kauppiassuvuilla, oli Lappeenrannassa maapalstoja ja -tiloja, joilla he tavallisesti saunoivat. Omaa saunaa Wolkoffeilla ei kaupunkitalossaan ollut. Kun maat oli myyty kasvavalle kaupungille, Wolkoffit alkoivat saunoa sekä Toivonkodissa, jonka työssä olivat mukana, että kaupungin yleisissä saunoissa.
Lappeenrannan yleisiä saunoja nykyisin
Kaupungin ylläpitämiä saunoja on Myllysaaressa ja Skinnarilassa. Myllysaaren saunaa ei vuokrata. Skinnarilan majan saunaa voivat vuokrata yhteisöt, järjestöt ja liikelaitokset.
Ahvenlammen, Hinkanrannan ja Valkamanrannan saunat omistaa Lappeenrannan kaupunki. Valkamanrannan saunaa ylläpitää ja hoitaa yhdistys. Ahvenlammen ja Hinkanrannan saunaa hoitaa yksityinen.
Vuokrattavia tilaussaunoja on Lappeenrannan uimahallissa ja Kourulan palloiluhallissa sekä monilla hotelleilla, ravintoloilla ja yhdistyksillä.
Paheellinen yleinen sauna
Mätäpaise puhkaistu kaupungissa, kirjoitti Etelä-Saimaa huhtikuussa 1946. Lehti aloitteli sensaatiojournalismia kertomalla Viktor Saaren saunassa (Ainonkatu 11) harjoitetusta kylpijöiden rahan anastamisesta ja prostituutiosta. Syntinen sauna oli lehden mukaan ollut vuosia julkinen salaisuus ja aiheuttanut pahennusta kaupunkilaisten keskuudessa. Saaren sauna tunnettiin lähikaupungeissakin.
Avoin seksuaalisuus oli lopettanut yleiset saunat Keski-Euroopassa jo 1700-luvulla. Lappeenrannassa saunoja ei Saaren saunaa lukuunottamatta paheksuttu seksin takia. Keskustelua ja pahoja puheita aiheuttivat tavallisesti tapaturmat. Saunat olivat silmätikkuja, ja niitä yritettiin mustamaalata, jos mahdollisuus ilmeni. Höyryä saattoi väittää vaikkapa myrkylliseksi, jos joku sattui saunaan tuupertumaan.
Poliisitutkimus osoitti tällaiset väitteet yleensä katteettomiksi. Paikallishistorioitsija Mervi Kansosen mukaan saunojen oli syytä pitää maineensa ja paikkansa puhtaina. Yleisiä saunoja oli paljon ja keskinäinen kilpailu kovaa. Kaupunkilainen saunanpenkinkuluttaja oli tarkka pienistä rahoistaan, teki vertailuja ja vaihtoi herkästi toiseen saunaan, jos syntyi aihetta epäillä siivottomuutta.
Petteri Värtö