”Niillä lauteilla meinasivat kankut palaa”

Petteri Värtö

Kirjoittaja:
Eino Käyhkön perhe muutti pieneen mökkiin Tellervonkadulle isän kuoltua vuonna 1938. Vesijohto ja viemäri alueelle tulivat 1950-luvun puolivälissä, joten äiti ja pojat kävivät Muhlin saunassa Tietäjänkadulla.

— Muhlin sauna oli lähin, ja siellä käytiin kerran viikossa. Saunapäivä vaihteli, ja me pojat kävimme saunassa sekä yksin että yhdessä. Muhlin saunassa oli miesten ja naisten osastot sekä numerosauna.

Limonadin juominen on yleinen lapsuuden saunamuisto. Muhlin saunassa limonadi, ”suuri herkku”, nautittiin alumiinimukeista. Saunassa oli hyvät peseytymismahdollisuudet, eikä Eino muista moitittavaa.

— Saunan lauteet taisivat olla kiviaidasta rakennetut, sillä niillä meinasi kankut palaa. Silloin ei ollut peflettejä kuten nykyisin. Joskus porukat viljelivät viinaksia Muhlin saunassa, muttei se levoton paikka ollut.

Einon säännölliset käynnit Lappeenrannan yleisissä saunoissa loppuivat muutamaksi vuodeksi Ruotsiin muuton myötä vuonna 1954. Nuorukainen ehti yleisen löylyttelyn vuosina tutustua tuttuun vitsaukseen.

— Muhlin saunassa oli välillä löylyurhoja, jotka ajoivat muut kylpijät lauteilta, kun löivät löylyä rutkasti. Jotkut heittivät jopa ämpärillisen kerrallaan. Kyllä siinä lauteet tyhjentyivät. Joskus lähtö tuli heittäjällekin. |

Petteri Värtö