Etelä-Karjalan seurakunnat pärjäävät tarkalla taloudenpidolla kohtalaisesti. Rautjärvi on poikkeus. Se on jo pitkään säästänyt kaikesta, mutta talous pysyy upoksissa.
Seurakuntia uhkaavat väen väheneminen ja verotulojen pieneneminen sekä kiinteistökulut ja korjaukset. Lappeenrannan seurakuntayhtymän talousjohtaja Irmeli Hakkarainen kertoo, että uhkista on tiedetty pitkään. Ne eivät tule yllätyksenä.
— Olemme tehneet päätöksiä, joilla vastataan uhkakuviin. Tulevaisuutta on ennakoitu niin paljon kuin suinkin on mahdollista. Näin talouteen on saatu vakautta.
Etelä-Karjala ei ole kärkijoukossa kirkosta eroamisissa, mutta väen luonnollinen väheneminen on erityisesti maalaiskuntien ongelma.
— Vuodessa on sata hautausta ja 40 kastetilaisuutta, Parikkalan kirkkoherra Erkki Lemetyinen sanoo.
Savitaipaleella vastaavat luvut ovat keskimäärin 70 ja 30.
Kun jokin vakanssi tulee avoimeksi, seurakunnat miettivät tarkkaan, täytetäänkö tehtävää ollenkaan vai täytetäänkö se koko- tai osa-aikaisesti. Seurakunnat luopuvat sellaisista kiinteistöistä, joita ei välttämättä tarvita.
— Kiinteistömassa kevenee hitaasti, mutta kiinteistömenot alkavat pikku hiljaa vähentyä, Hakkarainen sanoo.
Savitaipale, Luumäki, Ruokolahti, Taipalsaari ja Parikkala saavat pärjäämiseensä apua maa- ja metsäomaisuudesta. Metsiä hakataan suunnitelmallisesti. Ruokolahdella sattui viime vuonna tavallista järeämpi hakkuuvuosi, mikä lisäsi metsätuloja ja kaunisti tilinpäätöstä.
Luumäen kirkkoherra Heikki Svinhufvud kertoo, että vuotuisilla puunmyyntituloilla maksetaan kahden työntekijän palkka.
Savitaipaleen seurakunnalla on 1 200 hehtaaria metsää.
— Metsä on meidän toimintamme tuki ja turva. Savitaipale kyllä pärjää, jos nuukasti eletään ja toiminta sopeutetaan verotuloihin, talouspäällikkö Mervi Ukkonen sanoo.
Toiminnassa riittää sopeuttamista. Työntekijöitä on viiden tuhannen ihmisen tarpeisiin, kun seurakuntalaisia on reilut kolme tuhatta.
Imatran seurakunta sai taloutensa kuntoon korottamalla veroprosenttia joitakin vuosia sitten. Pääkirjanpitäjä Sari Villanen kertoo, että kirkollisveroprosentti 1,5 on nyt keskimääräistä tasoa, kun se aiemmin oli alhainen.
Talouden on oltava kunnossa, sillä Kolmen ristin kirkon remontti odottaa. Kustannukset ovat kahden miljoonan euron luokkaa, kun vuotuinen verotulokertymä on reilut viisi miljoonaa euroa.
Korjausrahaa on määrä hakea usealta taholta, ja korjaus jaksotetaan usealle vuodelle.
Niukkuuteen on jo totuttu
Rautjärven seurakunnan tilinpäätös näytti viime vuonna lähes 170 000 euron alijäämää. Talouspäällikkö Jouko Pokkinen kertoo, että koko 2000-luku on säästetty. Samalla väkimäärä on vähentynyt runsaasti.
— Kiinteistöjä on hävitetty, purettu, myyty ja vuokrattu. Työntekijämäärä on vähentynyt 20:sta 12—13:een.
Pokkinen pelkää, että henkilöstökuluista joudutaan vielä säästämään.
— Meillä on vähän metsää verrattuna Parikkalaan ja Ruokolahteen. Metsää on jo hakattu, ja Asta-myrsky kaatoi puita. Velkaakin on.
Ennakoidut tiukat ajat eivät tule shokkina Lemin seurakunnalle. Talouspäällikkö Elvi Sinkko kertoo yli 30 vuoden kokemuksella, että talous on aina ollut tiukilla ja niukkuuteen on ollut pakko tottua.
— Ongelmana ovat investoinnit ja suuret korjaukset. Perustulot eivät niihin riitä. Kirkkoon suunnitellaan korjauksia, mutta korjaukset on maksettava lisätuloilla. | ILPO LESKINEN
Kolme seurakuntaa kate pakkasella
Kirkkohallituksen ennakkotiedot seurakuntien viime vuoden tilinpäätöksestä kertovat Rautjärven ahdingosta. Kaikin talouden tunnusluvuin mitattuna se on Etelä-Karjalan heikoin seurakunta.
Myös Parikkalan ja Taipalsaaren seurakuntien vuosikate oli negatiivinen. Tämä on aina huono merkki. Vuosikatteen kertymällä pitäisi pystyä rahoittamaan tulevia investointeja ja korjauksia. Parikkalan ja Taipalsaaren muut tunnusluvut ovat Rautjärveä paremmalla tolalla.
Metsä- ja maaomaisuus on monen etenkin itäsuomalaisen seurakunnan turvana. Tällöin riskinä on, että seurakunnat elävät liikaa metsätulojen varassa eivätkä osaa sopeuttaa toimintaa ajoissa.
Ilpo Leskinen