Syksyllä 2009 Ilona Pukkila oli 26-vuotias, vastavalmistunut näyttelijä ja Lappeenrannan kaupunginteatterin tuore kiinnitys.
Keväällä 2014 Ilona Pukkila on 30-vuotias, vastuullisia rooleja tehnyt näyttelijä ja jättämässä Lappeenrannan kaupunginteatterin.
— Haluan nähdä muitakin paikkoja. Se on isoin syy lähtöön. Haluan katsoa, osaanko hyödyntää täällä ja koulussa opittua muualla, Pukkila kertoo.
Pukkila oli keväällä mukana Peter Panissa, ja hänet nähdään myös syksyn Peter Pan -näytöksissä.
Syyskuusta lähtien Pukkilan voi bongata Lahden kaupunginteatterin lavalta Chicago-musikaalista, jossa hän on mukana vierailevana näyttelijänä. Tulossa on myös omia pienempiä projekteja, ja yhteistyötä on suunnitteilla esimerkiksi Lija Fischerin kanssa.
— Tosi epävarmaan tilanteeseen lähden, ei työpaikkoja taivaasta tipahda, Pukkila myöntää.
Äänikin on Pukkilalla nyt kunnossa. Se reistaili ennen vuoden 2011 Dogvilleä.
— Se johtui sekä rasituksesta että teatterin ilmasta. Virkavapaalta takaisin tullessani huomasin vielä selkeämmin, miten kuiva sisäilma teatterissamme oikeasti on, Pukkila toteaa.
Omia ulottuvuuksiaan Pukkila kokeili jo vuonna 2013 virkavapaallaan, johon hän sai valtiolta vuoden taiteilija-apurahan. Silloin hän oli mukana Projektori-ryhmän Che — hän elää?! -produktiossa. Virkavapaavuosi oli itsensä ja työitsetunnon kehittämistä.
— Jos vertaan itseäni vuoden 2009 minuun, olen nyt paljon tietoisempi siitä, kuka olen. Haluan ottaa vastuuta ja vaikuttaa asioihin.
Pukkila toteaa, ettei esimerkiksi olisi heti aloittaessaan ollut valmis tekemään Kuningatar K:n roolia.
— Nyt uskallan ottaa tilaa.
Vaikka vastuuta ja isoja rooleja on Lappeenrannassakin ollut — muun muassa Kuningatar K, Dogvillen Grace, Kolmen sisaren Irina, oma käsikirjoitus Häh? — Pukkila odottaa innolla juuri sitä, että voi tulevaisuudessa vaikuttaa vielä suoremmin tekemisiinsä.
— Pidän haasteista, joten niitä kohti on pyrittävä. Tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta juuri nyt. Jos nyt jäisin, jäisin vain odottamaan jotain. Ei uutta voi saada, jos ei luovu jostain vanhasta.
— Teatterin väestä on tullut läheisiä ystäviäni. Mutta olenkin sellainen kyläluuta. Saatan ilmestyä ilmoittamatta ovelle koputtelemaan, Pukkila virnistää.
Lappeenrannan kaupunginteatterin tulevaisuutta Pukkila jää seuraamaan mielenkiinnolla.
— Jännittää, mitä tapahtuu, millainen on uusi teatteritalo. Toivon teatterille hyvää uutta johtajaa. Ei minulle ole yksi hailee, mitä täällä tapahtuu, vaikka lähdenkin.
Maaria Drake