Karjalakoti Lappeenrannan Hiessillassa kumisee onttona. Rivitalon toinen siipi on jo aivan autio. Toinenkin pääty tyhjenee viimeisistä sohvista ja televisiotasoista tänään, kun Karjalakoti sulkee ovensa lopullisesti.
Karjalakoti perustettiin saattohoitokodiksi, mutta sitä piti pystyssä omaishoidettavien lomapaikkatoiminta. Viime yönä hoitokodissa yöpyi vielä kaksi omaishoidettavaa asiakasta.
— Kyllä haikeuden itkua on väännetty, kertoo Kirsti Marttinen, hoitokodin johtaja.
Karjalakoti ehti toimia kolmisen vuotta. Siellä hoidettiin kaikkiaan vain viittä saattohoitopotilasta, jotka maksoivat hoidostaan itse.
Budjetti perustui saattohoitopotilaiden maksukykyyn. On saneerattu, lomautettu ja supistettu.
— Vuosi roikuttiin löysässä hirressä, ja käytiin keskusteluja päättäjien kanssa.
Päättäjillä Marttinen tarkoittaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriä. Eksotella ei ollut tarvetta ostaa palveluja, koska Armilan saattohoitoon erikoistuneella osastolla oli tilaa.
— Alkuun oli käsitys, että saattohoitopaikoille olisi kysyntää, ja että Karjalakoti voisi toimia tukiosastona.
Marttinen arveli, että omaishoitajien lomitus olisi tuonut enemmän asiakkaita. Hoitovuorokausien määrän olisi pitänyt viime vuoden runsaasta 800:sta tuplaantua, jotta Karjalakoti olisi voinut selvitä. Lomapaikkatoiminnan markkinointiin ei ollut varaa.
Tänään, kun Marttinen luovuttaa hoitokodin avaimen, hänen olonsa on haikea, mutta ei katkera. Eksotea hän ei syytä, sillä mitään konkreettista Karjalakodin hyväksi ei ollut luvattu tehdä.
Saattohoitosuunnitelmassa sanotaan, että Eksote pyrkii järjestämään alueen saattohoidon ensisijaisesti omana toimintanaan.
— Maailma ei ollut vielä valmis meille. Emme ole ainut yksityinen hoivakoti, mikä menee nurin. Kolme vuotta oli hyvää oppimisen aikaa, ja ehdimme tehdä arvokasta työtä.
Marttinen perusti omistajakollegansa kanssa Karjalakodin saattohoitokurssin jälkeen. Kaliforniassakin työskennelleelle Marttiselle saattohoito on sydämenasia.
— On hyvä, että saattohoitoa kehitetään. Kolmen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Saattohoidosta puhutaan avoimesti, ja aihe on esillä kirkon yhteisvastuukeräyksessä.
Perustamisen aikaan 12-paikkaisessa Karjalakodissa työt aloitti kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi lähihoitajaa.
Tänään myös sairaanhoitaja Sanna Airas jää työttömäksi.
— Jäi hyvä mieli saattohoitoasiakkaista, jotka meillä olivat. Karjalakoti oli pieni, kodinomainen paikka. Meillä oli saattohoidettaville aikaa.
Jenni Hirvinen