yrittäjä ja tekstiilisuunnittelija Laura Korpikaivo-Tamminen oli monessa mielessä aikaansa edellä, myös matkailijana. Galleria Lauran näyttelyssä lappeenrantalainen taidekutomon omistaja paljastuu ahkeraksi maailmanmatkaajaksi.
— Työnsä puolesta hän matkusti näyttelyissä, messuilla ja kongresseissa. Esimerkiksi New Yorkissa hän näyttäisi käyneen jo 1920-luvulla, näyttelyn tehnyt amanuenssi Reija Eeva Etelä-Karjalan museosta kertoo.
Myöhemmin matkailusta tuli Korpikaivo-Tammiselle (1904—2001) rakas harrastus. Maailmanympärysmatkan hän teki 81-vuotiaana. Osin matkoissa näkyi myös kotiteollisuusneuvoksen uskonnollisuus. Hän teki toiviomatkan Israeliin ja kävi matkoillaan paljon kirkoissa ja luostareissa.
Vaikka esillä on yksittäisen ihmisen kuvia ja esineitä, Reija Eeva on laajentanut näyttelyn käsittelemään matkailua ja sen historiaa yleisemmin.
Valmistautuminen
Taitava turisti hallitsee matkalla olemisen taidon.
Ennen matkaa turisti selvittää, mihin on menossa, mitä haluaa matkakohteessa nähdä ja miten kannattaa varustautua. Rooman kaduilla ei näyttäydytä bikineissä, eikä rantakohteessa tarvita jakkupukua tai kravattia.
Tottunut matkailija osaa pakkaamisen taidon. Kuten Laura Korpikaivo-Tamminen kertoo näyttelytekstissä: ”Matkavalmisteluihin en koskaan tuhlaa paljoa aikaa, sillä ajattelen etukäteen valmiiksi, mitä otan mukaan.”
Nykyisinkin tottunut turisti yrittää ottaa mukaan vain kaikkein tarpeellisimman etenkin, jos ruumaan menevästä laukusta joutuu maksamaan ylimääräistä.
Postikortti
Matkakohteeseen päästyään turisti haluaa jakaa kokemuksensa kotiin jääneille sukulaisille ja ystäville. Ennen lähdettiin heti loman aluksi hankkimaan postikortteja ja postimerkkejä. Silloin oli toivoa, että kortti ehtisi perille, ennen kuin matkalaiset itse saapuisivat kotiin.
Usein postikortissa on kaunis maisema matkakohteesta. Kortin lähettäjä haluaa kertoa vastaanottajalle, että näin ihanaa täällä on. Matkailijalle sopii, jos kotimaassa värjöttelevät tuttavat tuntevat hivenen kateutta. Postikortti oli myös hyvä tapa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Se viestitti saajalle, että lomallakin me ajattelemme teitä.
Nykyisin harva lähettää postikortteja, koska lomakuulumisia julkaistaan Facebookissa.
Matkamuisto
Matkalta tuodaan lähes aina matkamuistoja. Ennen niiden hankkimiseen saattoi kulua suuri osa lomasta. Sukulaistytölle kansallisnukke, työkaverille pieni Eiffel-torni, naapureille vaikkapa makeisia.
Käsityöihmisenä Laura Korpikaivo-Tamminen hankki matkamuistoksi paikallista käsityötä. Hän haaveili oman käsityömuseon perustamisesta, ja kokoelmaan ulkomaiset tekstiilit olisivat hyvä lisä.
Nykyään moni hankkii matkoilta jotain käytännöllistä, jonka ei tarvitse säilyä ikuisuuksia: syötävää, juotavaa, vaatteita. Näin tunnustaa tekevänsä myös Reija Eeva.
— Ostan jotain sellaista, mikä ei jää hyllyyn pölyyntymään.
Paratiisi?
Matkailuesitteet rakentavat matkakohteesta mielikuvan paratiisina: aurinko paistaa, ihmiset hymyilevät onnellisina, näkymät ovat parhaimmillaan. Usein matkailija unelmoi pääsevänsä paratiisiin.
Välillä turisti joutuu kohtaamaan myös matkailun kääntöpuolen. Kulttuurierot eivät miellytä, hygieniataso hirvittää. Matkaa saattavat hankaloittaa myös liiallinen kuumuus, kylmyys tai sairastuminen.
Kun Laura Korpikaivo-Tamminen matkusti Thaimaahan vuonna 1977, hän ei pelkästään ylistänyt näkemäänsä: ”Ihmisiä asui jopa riukujen päälle pystytetyissä majoissa ja he laskevat virtaan hyvänsä ja pahansa. Samasta virrasta he ottavat ruokavetensä ja uivat siinä.”
Riina Nokso-Koivisto