Elina Kirvesniemi
Essi Räisänen kuvitteli pitkään olevansa yksinäinen tekijä. Hän haki Teatterikorkeakoulun dramaturgialinjalle kerta toisensa jälkeen, yhteensä kuusi kertaa.
-Ajattelin aina, että olen nimenomaan kirjoittaja. Pääsykokeissa minulta aina kysyttiin, miksi en hakisi ohjaajapuolelle, Räisänen kertoo.
Hän haki vielä tämänkin jälkeen opiskelemaan elokuvakäsikirjoittamista, kunnes palasi parin vuoden tauon jälkeen ohjaamisen pariin. Ja tajusi, ettei ole yksinäinen tekijä ollenkaan. Teatteri on aina yhteisö.
-Olin varma, että siinä vaiheessa pääsen Teatterikorkeaan sisälle, kun päätin, että tämä ei ole koulusta kiinni. Päätin, että aion tehdä teatteria joka tapauksessa, niin kuin monta vuotta olin jo tehnyt.
Niin ovet aukesivat. Vuonna 2006 Räisänen aloitti ohjaajaopinnot Teatterikorkeakoulussa, eikä hän ole sen jälkeen katunut päätöstään.
Tahti on ollut hurja. Valmistumisensa jälkeen hän on ohjannut viisi ensi-iltaa ja saanut siinä välissä lapsen. Lappeenrannan kaupunginteatterissa lauantaina ensi-iltansa saava Ingmar Bergmanin Fanny & Alexander on Räisäsen kuudes ohjaus ja ensimmäinen isossa salissa esitettävä näytelmä.
Lappeenrantalaislähtöinen Räisänen sai innostuksensa teatterialalle kaupungin nuorisoteatterista. Teatteria ohjannut Maria Fomin kannusti nuoria alusta saakka kirjoittamaan ja ohjaamaan itse.
-Se ei ollut ylhäältäpäin määrättyä harrastetoimintaa. Saimme kokeilla kaikkea, älyttömimmätkin ideat.
Fomin ei päästänyt nuorisoteatterilaisia helpolla. Heidät haastettiin ajattelemaan. Räisäsestä tuntui, että teatterin tekeminen oli jo silloin hyvin ammattimaista.
-Ryhmästä lähti todella moni teatterialalle. Itselleni teatteriammatti oli alusta asti itsestäänselvyys, Räisänen kertoo.
Räisänen jatkoi Lappeenrannan nuorisoteatterissa vielä muutaman vuoden muutettuaan Helsinkiin.
Teatteriryhmä oli niin tiivis, että ajatus toisesta harrastajateatterista tai ylioppilasteatteriin hakemisesta tuntui vieraalta.
Vaikka Räisänen tunnetaan ohjaajana, hän ei ole jättänyt kirjoittamista.
-Teatterissa työnkuvat eivät ole enää nykyään suljettuja. Ne voivat käsittää kaikkea mahdollista, Räisänen sanoo.
Näyttelemistäkin hän on kokeillut. Räisänen ymmärsi kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa, ettei se ole hänen vahvuutensa.
-Kokonaiskuvat ja ulkopuolella oleminen ovat minulle paljon luonnollisempia olotiloja.
Seuraavan työnsä, Sotilaspojan, Räisänen on dramatisoinut itse. Jo 16-vuotiaana, kun Räisänen luki kirjan ensimmäistä kertaa, hän ajatteli, että tämä on pakko tehdä joskus. Mutta keinoja ei siihen vielä ollut.
Sen vuoksi Räisänen haluaa tehdä näytelmän nimenomaan Lappeenrantaan, jossa idea on saanut alkunsa. Ensi-ilta on helmikuussa kaupunginteatterin Veeran kammarissa.
Aina, kun uusi projekti alkaa, Räisästä jännittää. Hän huomaa ihmettelevänsä, miten on voinut päätyä tähän pisteeseen, teatteriohjaajaksi. Entä jos hän ei riitäkään?
Onneksi teatterissa ei tarvitse riittää yksin mihinkään.
-Teatterin tekeminen on yhdessä ajattelemista ja kokeilemista. Voin ehdottaa ja tehdä huomioita, ja näyttelijät konkretisoivat ajattelun.
Hän sanoo arvostavansa syvästi sitä, miten näyttelijät ottavat työnsä henkilökohtaisesti ja yllättävät itsensä ja muut tekemisellään.
Siihen Räisänen pyrkiikin. Hänen tehtävänsä on ohjaajana saada näyttelijöistä irti se, mihin he pystyvät ja enemmän.
Välillä Räisänen kokee maailmantuskaa. Minkä takia hän on lähtenyt taiteeseen, eikä vaikkapa politiikkaan tai kansalaisaktivismiin?
Mutta teatteri on hänelle luontevin tapa vaikuttaa.
Räisänen kertoo ajattelevansa teatterin olevan kuin laiton pakolaisleiri, jossa vietetään jatkuvaa väärän kuninkaan juhlaa.
-Yhteiskunnassa on oltava paikkoja, jotka on pyhitetty vaihtoehdoille ja ylipäätään vaihtoehtojen ajattelemiselle. On oltava paikkoja, joissa kokoonnutaan yhdessä miettimään, että mitä jos.
Essi Räisänen
Syntynyt vuonna 1982 Lappeenrannassa.
Valmistui Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjalta vuonna 2011.
Ohjannut muun muassa näytelmät Pelon maantiede ja Amerikkalainen tyttö.
Asuu Helsingissä ohjaajamiehensä ja 3-vuotiaan lapsensa kanssa.
Rakastaa yllätyksiä.
Inhoaa väkivaltaa.
Ihmettelee maailmankaikkeutta.