Pikkupojan haave toteutui lauantaina. Kaakon jokitalkkari Manu Vihtonen näki Kärnäkosken muuttuvan koskeksi, joka voi taas tarjota taimenelle suotuisat kutu- ja lisääntymisolot.
Ansio siitä kuuluu isolle ihmisjoukolle. Kärnäkoskeen kannettiin talkoilla 40?000 kiloa taimenelle sopivaa kutusoraa. Kymmenien talkoolaisten porukka veti urakan läpi päivässä.
Savitaipaleen Kärnäkoski ja Partakoski ovat tärkeimpiä järvitaimenen lisääntymisalueita eteläisellä Saimaalla. Yläpuolella Kuolimo ja alapuolella Saimaa ovat täynnä sapuskaa taimenelle. Taimen ei silti ole onnistunut vuosikymmeniin lisääntymään koskessa kunnolla.
-Toissa syksynä näin ison taimenen kutevan koskessa, mutta poikasia löytyi vain pari kappaletta. Jos iso taimen kutee, pitäisi löytyä paljon enemmän, sanoo Manu Vihtonen.
Nyt viikonlopun alla tulos oli sama: viime syksynkään kutu ei tuottanut tulosta – tai kaloja ei ole koskessa ollut.
Sorastuksen tarkoitus oli muokata koskeen hyviä kutu- ja poikaspaikkoja. Virta koskessa on sopiva, ja suojaa tarjoavia kiviä riittää, mutta ei kutusoraa.
30-100-millistä soraa tuotiin Taavetista. Se on hyväksi havaittu jo Väliväylän Kyykoskessa.
Kunnostus osuu kriittisiin hetkiin. Järvitaimen on äärimmäisen uhanalainen. Kutukaloja on jäljellä ehkä vain muutamia yksilöitä.
-Jos ne tähän pääsevät, niiden on onnistuttava, Vihtonen toteaa.
Kriittinen hetki on myös siksi, että kalojen pitäisi nousta syksyn kutupuuhiin aivan lähiviikkoina.
Talkookunnostuksia on tarkoitus jatkaa Ristiinan suunnassa. Manu Vihtonen toivoo, että nyt kun alkuun on päästy, kiinni päästäisiin myös Partakoskeen.
-Kärnäkoskella tarkoitus oli myös näyttää, miten helppoa kosken kunnostaminen on, Vihtonen tuumii.
Suuremmalla Partakoskella apuun tarvittaisiin tosin enemmän konevoimaa.
Manu Vihtonen kertoo elätelleensä pikkupojasta asti toivetta Kärnäkosken kunnostuksesta. Menneitä muisteli myös ämpäriketjussa huhkinut Kärnäkosken kyläyhdistyksen ja Koskein osakaskunnan puheenjohtaja Rauno Alatalo.
-Lapsena tässä näki jalokaloja enemmänkin.
Kylälle kosken kunnostus on kuin piste iin päälle. Miljööstä on jo huolehdittu ja saha talkoiltu kokoontumistilaksi.
Työn tuloksen pääsee näkemään ehkä jo vuoden kuluttua: Iltakävelyllä kosken partaalla voi silloin tiirailla hopeakylkiä paljon toiveikkaampana.
Ja kun itse tekee, homman ei halua valuvan hukkaan.
-Uskon, että näin aletaan kiinnittää enemmän huomiota kalastustapoihin ja siihen, mitä sieltä oikein nousee, Manu Vihtonen miettii.
Saimaan lohikalayhdistyksen virtavesivastaava Juha-Pekka Saarelainen toivoo, että työ oli alkua pitkäjänteiselle koskista huolehtimiselle.
-Sääntöjä ja rajoituksiakin noudatetaan mieluummin, kun on oltu itse tekemässä jotain, hän uskoo.
Kunnostus-ponnistuksia
RIFCI (Rivers and fish – our common interest, Yhteiset joet – yhteiset kalat). ELY-keskuksen ja monien yhteistyökumppanien rajajokien kunnostushanke 2011-13. Pyrki auttamaan hyvin uhanalaista meritaimenta.
Urpalanjokea on kunnostettu sekä Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen että Urpalanjoki lohijoeksi -yhdistyksen nimissä.
Kärnäkosken kunnostaminen. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson kalatalouskeskusten Kaakon jokitalkkari on auttanut osakaskuntien ja Suur-Saimaan kalastusalueen alullepanemassa hankkeessa.
Seija Hackman