Pohjoistuuli nostaa vaahtopäitä ja heittää ne Joutsenon Hinkanrantaan. Kymmenasteiset aallot pyyhkivät talkoolaisia, jotka puurtavat rantavedessä.
Koko kesä on nautittu Hinkan yleisten saunojen löylyistä, ja nyt, syyskuun viimeisenä päivänä, on aika panna ranta talviteloilleen.
Miehet tulivat paikalle puoli tuntia etuajassa ja vääntävät betonilla täytettyjä autonrenkaita, kaiteiden painoja. Järvestä nousevat myös laatat, joita pitkin on juostu Saimaan syliin.
– Miesten pitää aina kilpailla, myhäilee Hinkanrannan saunamajuri Jussi Turkia asetellessaan makkaroita grilliin.
Talkoolaisten äherrys on kuin elävä kuva Joutsenon kunnan tunnuslauseesta 1980-luvulta.
Joutseno oli tuolloin itsenäinen ja voimiensa tunnossa. Metsäteollisuuden piiput tupruttivat, traktorit raksuttivat peltoaukeilla. Pienteollisuudelle rakennettiin tilat houkuttelemaan yrittäjiä.
Silloinen kunnanjohtaja Heikki Lehtinen keksi tunnuslauseen ”Voimaa on, Joutseno!” joka painettiin muun muassa urheiluseura Joutsenon Kullervon eli Kultsun jalkapallojoukkueen pelipaitoihin.
Jos joku epäilee Joutsenon identiteetin sulaneen vuoden 2009 kuntaliitoksessa lappeenrantalaiseksi, Hinkassa hän saa miettiä uudelleen.
Kotiseutuhenki ja joutsenolaisuuden kokemus ovat aina olleet vahvat, sanoo Leena-Marja Virtanen, Joutsenon opiston eläkkeellä oleva apulaisrehtori. Hän tuli 40 vuotta sitten Pohjois-Karjalasta Joutsenoon, hyvinvoipaan maalaispitäjään.
– Erikoista olivat suuret työnantajat, kuten Hackman ja Pulp, jotka loivat taloudellista hyvinvointia. Rauhan sairaala, Konnunsuon vankila ja itäraja taas olivat kiinnostavia ääri-ilmiöitä maaseutukunnassa.
Virtanen ajatteli viihtyvänsä pari vuotta, mutta on täysin kotiutunut.
– En ole sekuntiakaan miettinyt, että lähtisin pois.
Voima-slogan oli Virtasen mielestä hyvä.
– Se vahvisti uskoa, että kyllä me pärjäämme ja selviydymme muutoksista.
Paikkakunnalla oli elävää, omaa kulttuuria, jota koululaitos tuki. Kuntaliitoksessa Virtanen pitääkin pahimpana viimetalvista lukion lakkauttamista.
– Se jättää todella rankat jäljet. Koulu sivistyslaitoksena on leimaa antava piirre paikkakunnalle.
Liitos on lamaannuttanut myös henkisesti. Se kuuluu Virtasen mukaan ihmisten puheissa ja ehkä turhissakin mielikuvissa. Hän viittaa Saimaantien rapistuviin rakennuksiin ja tyhjiin liiketiloihin, mutta toteaa, että ehkä sama kehitys olisi ollut edessä muutenkin.
Kotiseutuneuvos Pertti Vuorta liittyminen Lappeenrantaan harmittaa. Vuori on kirjoittanut Joutsenosta lukuisia historiikkeja ja on tunnettu hahmo niin raitilla kuin juhlapuhujana.
Vuori siteeraa liitossopimusta, jossa sanotaan, että kyse on kahden tasavertaisen kunnan liittymisestä yhteen.
– Siinä on kyllä Joutseno pettynyt. Tasavertaisuus ei läheskään joka asiassa toteutunut.
Vuoren mielestä kulttuuripuoli menetti eniten, kun Joutsenosta hävisivät tarmokas vapaa-aikalautakunta, kulttuurisihteeri ja liikuntasihteeri. Kolme neljä vuotta sitten Lappeenranta ei katsonut tarkoituksenmukaiseksi järjestää erillistä itsenäisyysjuhlaa tai kansallisen veteraanipäivän juhlaa.
– Siitä me loukkaannuimme kovasti. Olemme siitä lähtien järjestäneet ne omin nokin.
Perustettiin epäpoliittinen kansalaisjuhlatoimikunta huolehtimaan, että juhlat pidetään.
– Kaupungin kulttuuritoimi on tullut jonkin verran mukaan, mutta rahoitus ei ole sillä lailla selvää kuin ennen vanhaan, Vuori pehmentää.
Vuoren suuhun ei taivu sanapari Lappeenrannan Joutseno, jonka hän kuuli taannoin aluetelevisiosta.
– Se ottaa päähän täällä yleensä kaikkia. Kuin olisi Lappeenranta ja siellä joku Joutseno!
Murinoista huolimatta yhdistymisestä on seurannut näkyvääkin hyvää. Kirkonkylän raitti on kunnostettu liitosrahoilla. Leikkipuistossa on upouudet välineet, joissa viisivuotias Matias Tuisku keikkuu kaksivuotiaan Saana-siskonsa kanssa.
Äiti Hanna Väätäinen valvoo lasten touhuja ja kehuu puistoa tosi kivaksi. Perhe muutti Tampereen ja Nokian kautta vuonna 2011 Pulpille ja on viihtynyt.
– Ollaan lähtöisinkin pieneltä paikkakunnalta. Joutsenosta löytyvät välttämättömimmät palvelut, kuten kaupat, kirjasto ja neuvola.
Väätäinen suosii myös Pulpin omaa kirjastoa, jotta se säilyisi.
Ylpeys on sana, joka toistuu joutsenolaisten puheissa. Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan Joutsenosta, vaikkei siellä enää asuttaisikaan. Raja Lappeenrantaan on olemassa mielissä, mutta myös Joutsenon sisällä on rajoja eri alueiden välillä: Pulp eli tehdasalue, kirkonkylä, maaseutu sekä Rauha ja Korvenkylä.
Entisaikaan maalaisia saatettiin kirkonkylän koulussa kiusata, mutta ulospäin oltiin yhtenäisiä. Ja kun joutsenolaiset suuntasivat viihteelle Imatralle, heidät otettiin hyvin vastaan. Kylätappeluita ei syntynyt.
Työväkeä liikuttaa urheiluseura Kataja ja muita Joutsenon Kullervo, jotka kumpikin luovat paikallishenkeä. Se näkyi viimeksi tänä syksynä Kultsun satavuotisjuhlaottelussa, jossa yhteisöllisyys oli jopa kyyneliin asti koskettavaa.
Joutseno jakaantuu myös maisemallisesti Kuutostien ja rautatien kahta puolta. Pohjoisessa avautuu Saimaa, alapitäjillä peltomaisema.
Konnunsuon lakeus tunnetaan yhä tärkeänä linnustoalueena, mutta maailman mullistukset ovat koskettaneet sitäkin. Baarissa kahvia ja tupakkaa ostavat turvapaikanhakijat, eivätkä vankilan naudat enää laidunna luomupelloilla.
Kun lintutornille kuuluivat aiemmin vankilan asukkaiden lentopallopelin äänet, nyt muurien takaa kaikuu kielten sekamelska.
Konnunsuon juhlaladonkin ovat vallanneet uudet äänet, kun ladosta on tehty musiikkifestivaalin näyttämö. Kontufolkin järjestäjinä on pääasiassa kolmekymppisistä taiteilijoista ja muusikoista koostuva talkooporukka, joukossa paluumuuttajia.
Yksi heistä on kuvataiteilija ja valokuvaaja Inka Nordlund, joka vuosi sitten palasi perheineen Imatralta Honkalahteen. Sattumalta löytyi mukava talo vuokralle, ja vuokrat ovat halvemmat kuin Imatralla. Kyläily on voimissaan: Nordlundit kutsuvat ystäviään saunailtoihin, ja veljen perhe asuu kilometrin päässä.
Sen ihmeempää kotiseutuhenkeä Nordlund ei tunnusta:
– En tunne kuuluvani mihinkään paikkaan enkä ajattele raja-aitoja.
Joutsenolainen mentaliteetti on hänelle kuitenkin tuttu. Se on erilainen kuin kaupunkikeskustoissa.
– Ehkä tämä on enemmän villiä länttä. Joutsenossa voi olla rauhassa vähän hörhö.
Hinkanrannan talkoolaiset ovat saaneet urakkansa valmiiksi ja kiirehtivät saunaan. Kohta punanahkaisia miehiä pinkaisee aaltoihin ja takaisin löylyihin. Kodassa Turkian Jussin paistomakkarat ovat tummuneet syötäviksi.
Vaikka Turkia on aktiivinen politiikassa ja istuu Lappeenrannan valtuustossa, saunarannassa politiikkaa ei puhuta.
– Kenen nenä näyttää tuonne, kenen tuonne, Turkia viittoilee vasemmalle ja oikealle.
Sitten hän osoittaa kädet ojossa Saimaalle.
– Meidän kaikkien yhteinen mielenmaisema on tuolla.
Koulu sivistyslaitoksena on leimaa antava piirre paikkakunnalle.
Leena-Marja Virtanen
Kuntaliitosten sarja
Etelä-Karjalassa
Joutsenosta tuli kaupunki vuonna 2005. Se ja Lappeenranta yhdistyivät vuoden 2009 alussa.
Lauritsalasta tuli osa Lappeenrantaa 1967, Nuijamaasta 1989, Ylämaasta 2010.
Saari ja Uukuniemi liittyivät Parikkalaan 2005.
Suomenniemi liittyi Mikkelin ja Ristiinan kanssa 2013.
Rautjärvi ja Simpele yhdistyivät 1973.
Tuore kuntajakoselvitys esittää Etelä-Karjalaan kahden kunnan mallia. Toinen syntyisi Imatran, toinen Lappeenrannan ympärille.
Leena Härkönen