Miten päivittää perinneyhdistys nuorempia sukupolvia kiinnostavaksi? Lappeenrannan Kilta etsii vastausta yhdistystoiminnan elämän ja kuoleman kysymykseen. Vuonna 1949 perustettu yhdistys on ikääntynyt ja ukkoutunut, ja sen tilanne on kuin kellä tahansa eläkeikään ehtineellä. Löytyykö tehtävälle jatkajaa, vai oliko pitkä ja osin menestyksekäskin työura sittenkin vain jotain pois saneerattavaa?
— Killan rooli vaatii terävöittämistä, jotta toiminta herättäisi kaupunkilaisten kiinnostuksen eikä sitä nähtäisi vain kaupunkikuvaharrastajien ja rakennussuojelijoiden juttuna, Mikko Europaeus sanoo.
Kansanperinteen tutkija Europaeus on ensimmäistä vuotta Killan hallituksessa ja 40-vuotiaana sen nuorin jäsen. Yhdistykseen hänet vetivät sen arvot, halu keventää ikämiesten taakkaa ja huoli tulevaisuudesta.
— Sukupolvilla on erilainen tapa katsoa kotikaupunkia ja myös toimintakulttuurin erot ovat näkyviä, Europaeus toteaa. Hänen mukaansa Kilta pitäisi pikimmiten viedä sosiaalisen median syövereihin.
— Yhdistyksellä pitäisi ainakin olla vuorovaikutteiset internetsivut, ja miksei voisi ajatella virtuaalisen keskustelufoorumin luomista, tutkija heittää. Esiin nousevat esimerkkeinä Oli kerran Lappeenranta -Facebook-sivusto ja Willimiehen jäljillä -blogi. Ne eivät varsinaisesti ole nuorten temmellyskenttiä, mutta osoittavat, että vanhemmatkin polvet voivat oppia nykyteknologian temppuja. Mutta riittääkö se?
Killan varapuheenjohtaja Matti J. Kuronen liittyi yhdistykseen 1950-luvulla, kun yhdistysaktiivi fysiikanopettaja kertoi jäsenyyden vaikuttavan numeroon. Se ei enää tepsi, mutta tapahtumat voisivat.
— Kiltailtoja voisi hyödyntää paremmin, luoda foorumeja tavata toisiamme ja iskeä sieltä ihmisiä, Kuronen sanoo.
Muutkin tapaamiset ja tapahtumat käyvät. Kuronen yritti puheenjohtajana taannoin löytää porukkaa Asukkaiden Lappeenranta -illoissa, hän ja Europaeus taas yhyttivät toisensa jazzin parista. Myös Europaeus puhuu tapahtumista, ja nostaa esille kulttuuritoimija Ville Silvennoisen.
— Tapahtuma voi olla kynnykseltään matala, kuten Silvennoisen järjestämät, reaktiivinen ja proaktiivinen, joka etukäteen aktivoi katutason toimintaa eikä marmata jälkikäteen menetyksistä, hän toteaa.
Perinneyhdistys on paljon vartijana. Europaeuksen mukaan Killan pitää jatkossakin pureutua kaupunkikehityksen epäkohtiin, mutta nostaa esille myös kannatettavia asioita. Mitä sellainen edellyttää?
— Kaikki ei hoidu Hito hyvä -jutuilla, laatikoiden maalauksella eikä underground-musiikilla. Ne ovat konkreettista toimintaa, joka tarvitsee henkistä syventämistä, jotta perinne päivittyy, Kuronen vastaa.
Kaupunkisotaa kortteli korttelilta
Lappeenrannan Killan tavoitteena on tehdä tunnetuksi Lappeenrannan historiallisia arvoja ja kaupungille ominaista perinnettä, edistää niiden säilymistä sekä lisätä siltä perustalta viihtyisyyttä.
Killalla ei ole virallista asemaa kaupunkiorganisaatiossa, mutta käytännössä Lappeenrannan tekninen toimi pyytää myös perinneyhdistyksen lausuntoa, kun se suunnittelee kaupunkikuvaa uusiksi.
Miten yhdistyksen asema on syntynyt, Killan varapuheenjohtaja Matti J. Kuronen?
— Kun Seppo Aho oli kaupunginarkkitehtina, hän osallistui Killan toimintaan. Kaupunginjohtoon on hyvä keskustelukontakti, mutta vaikeuksia välivouhkien kanssa. Kaupunki kuulee, muttei aina tottele.
Eikö tällainen status ole harvinainen kaupunkien joukossa?
— Luulen, että kasvava perinnekulttuurin arvostaminen pakottaa kaupunkiorganisaatioita kuuntelemaan ihmisiä eri puolella maata. Esimerkiksi Kuusankoskella on saatu teollisuuslaitoksia säilytettyä.
Milloin Kilta on ollut vahvimmillaan?
— Se on aina heikoilla, mutta vahvimmillaan silloin, kun mukana on ihmisiä, joilla on oikeita unelmia ja taito saada toiset uskomaan niihin. Tarvitaan pari vahvaa ideoijaa ja pari hullua tekemään työt.
Mikä merkitys yhdistyksen toiminnalla on?
— Kilta on jaksanut käydä kaupunkisotaa kortteli korttelilta. Vaikka on hävitty usein, niin on pidetty huoli siitä, ettei Lappeenrannassa tehdä tyhmyyksiä — ainakaan hyvällä omallatunnolla.
Petteri Värtö