@esaimaa.fi
Lappeenrannan kaupunginorkesteri (LKO) kävelee yleisölämpiöstä Lappeenranta-salin loppuunmyydyn katsomon halki Kaamos katkolle -konserttiin torstai-iltana. Yleisö taputtaa, ensin orkesterille, sitten suosionosoitukset kohdistuvat konsertin johtavalle kapellimestarille Antti Rissaselle.
Ilmiö toistuu joka vuosi. LKO esittää marraskuisen viihdemusiikin konserttinsa aina täydelle salille.
Viihdekonsertin ohjelmistona ovat tänä vuonna Olavi Virran tunnetuimmat laulut. Yleisön kiinnostusta kuulla ikivihreitä iskelmiä orkesterin esittämänä ei ole syönyt edes kesäteatteritarjoilu Linnoituksessa, jossa Virta-musikaalin potpuria kävi heinäkuussa kuulemassa yli 11 000 katsojaa.
Kesäteatterin katsojaluku on varsin lähellä kaupunginorkesterin tavallista vuosittaista kuulijamäärää. Onko tässä edellytyksiä johtopäätöksille?
Kaupunginorkesterin ympärillä on mukavaa pöhinää. Lappeenranta-sali soi aiempaa paremmin, ja sen parantunut akustiikka kaikui seisaaltaan suosiotaan osoittavan yleisön aplodeista lokakuun alussa.
Abba-ilta sai nimensä mukaisesti kaikki siivilleen: konserttiyleisön ohella täpinöissään olivat sekä LKO:n taiteellinen johto että soittajat. Pitkän linjan klassisen musiikin ystäviltäkään ei kuulunut riitasointuja.
Abba-illan konsepti oli uusi: popahtavaa klassista musiikkia ja orkesterille sovitettua rytmimusiikkia. LKO säilytti klassiset kasvonsa eikä myynyt sieluaan silkalle viihteelle.
Konsertin suosio yllätti orkesterin täydellisesti. Taiteellinen johtaja Tibor Bogányi kertoi tajunneensa, että ohjelmavalinnoilla voi todellakin vaikuttaa yleisön kiinnostukseen. LKO keksii pyörää uudelleen keväällä, kun jatkaa konseptin hyödyntämistä.
Kulttuuritoimen budjetti Lappeenrannassa on vajaat 12 miljoonaa euroa, josta noin kahdeksasosa menee orkesterin ylläpitämiseen.
Orkesterin vuosibudjetille on ehdotettu muutakin käyttöä, esimerkiksi kasvatus- ja opetustoimen sisäilmavaurioisten kiinteistöjen kunnostamista. Perussuomalaisten aloitteen jälkeen kulttuurikriittisten tähtäimeen on löytynyt LKO:ta suurempi kohde: rakenteilla oleva teatteritalo.
Kulttuurilaitosten arvottaminen keskenään on hyödytöntä. LKO:n oma tekeminen, uuden yleisön löytäminen ja yleisön suosion säilyttäminen ovat oikeat keinot osoittaa kulttuurinihilistiset esitykset tuubaksi.
Taloudellinen lama taannutti kunnallisten kulttuurilaitosten kehittämisen 1990-luvun alussa. Määrärahat eivät ole sittemmin juuri nousseet, eivätkä ne enää nouse nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.
Myös Suomen pienimmän sinfoniaorkesterin, LKO:n, koon kasvattamiseksi oli ja on ollut suunnitelmia. Ne ovat jääneet monista lupauksista huolimatta toteutumatta, mutta tyhjiksi tulleet vakanssit LKO on toistaiseksi sentään saanut täyttää.
Vastikään pestatun uuden konserttimestarin jälkeen orkesteri etsii vielä fagotistia, kontrabasistia ja ykkösviulistia. Valinnoilla LKO voi itse vaikuttaa tarpeellisuuteensa.
Vakinaisesti täytetyt vakanssit luovat pohjan yhteissoinnille. Valituilla muusikoilla puolestaan on merkitystä orkesterin ohjelmistolle. Ja vain yleisöä kiinnostava ohjelmisto tekee LKO:lle paikan sydämeen.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.
Petteri Värtö