— Hän oli melkoinen viherpeukalo, kun sai kaiken kukkimaan juuri oikeaan aikaan, kertoo museo-opas Tuija Parjanen-Saborit.
Aluperin Martan sukunimi oli Pastinen. Hänestä tuli agronomi Johannes Wolkoffin vaimo 1930-luvulla.
Martan myötä taloon tuli myös toinen kulttuuri ja toinen uskonto. Luterilaisuus ja ortodoksisuus, suomalaisuus ja venäläisyys alkoivat elää rinnakkain saman katon alla.
Samalla joulunviettotavat saivat suomalaisia lisiä. Joulupukkikin alkoi vierailla — tosin vasta joulupäivänä, ortodoksisen tavan mukaan. Agronomi-isäntä ei tiettävästi onnistunut tapaamaan häntä koskaan. Vähän ennen h-hetkeä hänelle tuppasi tulemaan puuhasteltavaa muualle.
Wolkoffin talo on nyt koristeltu samaan tyyliin kuin agronomipariskunnan aikaan. Joulukoristeita on kaikkialla, jotkut yli sadan vuoden ikäisiä, toiset muutaman vuosikymmenen takaisia. Talosta hävitettiin harvoin mitään, sillä kaikelle saattoi tulla käyttöä myöhemmin.
Sikinsokin-meininki miellyttää myös kauppiassuvun tarinan näytelmäksi kirjoittanutta Helena Anttosta.
— Hienoa, ettei taloa ole puunattu puhdasoppiseksi museoksi. Täällä voivat olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.
Joulu näkyy etenkin ruokasalissa. Iso ruokapöytä on puettu valkeaan liinaan ja joulukattaukseen. Pöydän ääressä aikuiset nauttivat jouluateriansa, lapset seinänvierustalla, pienemmän pöydän ääressä.
Salin nurkassa komeilee kattoon asti ulottuva joulukuusi. Sama nurkka on ollut kuusen paikkana aina, veikkaa Markku Wolkoff. Hän asui lapsena Lavolassa, mutta vietti kaikki joulunsa kaupunkitalossa pitkälle aikuisikään saakka.
Nykyinen kuusi ei enää ole peräisin suvun tiluksilta, mutta aikanaan Lavolasta tuotiin talon pihalle aina kaksi kuusta. Niistä sitten valittiin, kumpi tuodaan ruokasaliin ja kumpi viedään Linnoitukseen, ortodoksisen kirkon pihalle.
Lavolasta lahjoitettiin kirkolle joulukuusi aina vuoteen 2000.
— Perinteen loppuminen teki haikeaksi. Minun piti käydä kertomassa asia Ivan Wolkoffille Pallon hautausmaalle. Hänhän oli aloittanut perinteen liki sata vuotta aiemmin, Markku Wolkoff kertoo.
Jouluisin Wolkoffien taloon kokoontui koko suku. Talonväki käytti silloin myös olohuonetta, muulloin se oli vieraskäytössä.
Joulupäivä lopetti marraskuun puolivälissä alkaneen paaston. Talo täyttyi vieraista ja isoista tarjoiluista kinkkuineen, riisipuuroineen, torttuineen ja pipareineen.
Talosta hävitettiin harvoin mitään, kaikelle saattoi tulla käyttöä myöhemmin.
Piia Kaskinen