Taidekoulu Estradi esitti viime keväänä komediallista teosta Orgaanista stereostypiikkaa ja on nyt päivittänyt esityksen joulunaikaan. Joulun allahan sukupuolten väliset erot tuntuvat nousevan pintaan entistä selvemmin, kun hermot kiristyvät itse kullakin.
Estradi näyttää kuitenkin kieltä iänikuisille stereotypioille. Sukupuoliin liitetyt piirteet tuodaan esille niin räikeästi korostaen, ettei niille voi kuin nauraa ja tajuta, miten hölmöjä tuommoiset luokittelut ovatkaan.
Estradin syventävien opintojen opiskelijoiden lavatyöskentelystä paistaa kokemus, mikä on hätkähdyttävää, niin nuoria kun näyttelijät ovat. Lavalla ei hötkyillä joutavia. Vastanäyttelijälle annetaan tämän tarvitsema tila, ja toisaalta myös lähelle mennään kainostelematta. Välillä tosin lipsahdetaan ylinäyttelemisen puolelle. Monesti näyttämöllä vähemmän olisi enemmän.
Erityisen mukavaa on seurata näyttelijöiden kehonkieltä — rooleja tehdään koko kropalla. Se tulee viehättävästi esille heti alussa, kun kasa pipopäitä kirjaimellisesti hengittää yhteen. Kehollisuuden ansiosta juuri mitään lavasteita tai asusteita ei tarvita, ja silti heti ensi eleistä hoksaa, onko näyttelijä nyt tässä kohtauksessa mies, nainen vai mangusti.
Sukupuolten väliset erot on toki käsitelty ja naurettu läpi jo tuhanteen kertaan maailman estradeilla. Orgaanisessa stereostypiikassa hauskuudesta paljon on kiittäminen rytmitystä. Erilliset, toisiinsa liittymättömät kohtaukset rakennetaan rauhassa. Katsojalle jää aikaa sisäistää nokkeluudet ja päättää, hörähtääkö vai ei. Yleensä hörähdettiin.
Hyvää: Kehollisuus.
Huonoa: Vaikka musikaalisuutta porukasta löytyisi, näytelmässä lauletaan covereita muiden kappaleista. Itse tehdyt biisit olisivat tuoneet mukavan lisämausteen.
Erityistä: Viimeinen näytös perjantaina 5.12. kello 19. Ennen näytöstä kahvila ja joulumusiikkia.
Maaria Drake