Lemin vesi voi joutua puhdistuskuurille

Lemi. Happi sai rautapitoisen veden kellertämään. Lemiläiset saavat nyt vetensä Lappeenrannasta.

Jenni Hirvinen

Lemin kunta etsii syitä korkeisiin rautapitoisuuksiin Vuolteen vedenottamolla. Vesi on värjäytynyt kellertäväksi ja osa kuntalaisista on huomannut siinä myös makuvirheen.

Vuosien 2009 — 2014 tutkimuksiin verrattaessa kävi ilmi, että vesi on ollut rautapitoista jo kauan. Tämä tieto ei säikäyttänyt kunnaninsinööri Markku Immosta. Hänen mukaansa vesi ei ole myrkyllistä, vaikka hyvin rautapitoista onkin.

— Äkillistä nousua ei pitoisuuksissa tapahtunut, vaikka aluksi niin luultiin. Rautaa on ollut vedessä aina, mutta ohjearvojen alapuolella on pysytty ja pysytään vieläkin.

Veden rautapitoisuuden suositusarvo on 200. Immosen mukaan Lemillä arvo on tuoreimpien mittausten mukaan 170.

 

Veden värjäytyminen huomattiin ensimmäistä kertaa syksyllä. Tuolloin veden kummallisen keltaisuuden epäiltiin johtuvan vedenottamolla tehdyistä pienistä huoltotoimenpiteistä.

Vesi ei kellerrä pelkästään rautapitoisuutensa vuoksi. Immosen mukaan väri syntyi, kun runsasrautainen vesi reagoi hapen kanssa ja alkoi saostua. Nyt on tutkittava, kuinka happi on veteen päässyt.

— Vaihtoehtoja on kaksi. Imuputkessa saattaa olla vuoto tai rauta on jostain syystä muuttanut muotoaan, Immonen arvioi.

Immosen mukaan vesi on nykyisellään epäesteettisen näköistä. Tavallisesti veden väriarvo on ollut viisi. Tällä hetkellä lukema huitelee 30:ssa.

 

Lappeenrannan kaupungin näytteenottajat tutkivat Lemin veden happipitoisuutta tänään.

Tuloksia saadaan näillä näkymin perjantaina. Sitten päätetään, joutuuko kunta asentamaan raudanpoistolaitteiston veden puhdistamiseksi. Immonen arvelee, että jonkinlaisiin toimiin on ryhdyttävä.

Vedenottamo on suljettu tutkimusten ajaksi. Lemi on tällä hetkellä Lappeenrannan veden varassa. Riittävän paineen varmistamiseksi kirkonkylälle on pumpattu vettä Lappeenrannan vesijohtoverkostosta.

— Hana on auki Lappeenrantaan, mikä on jo näkynyt vedessä myönteisesti, Immonen kertoo.

Kirjoittaja:
Jenni Hirvinen