Liisa Kukkola
Jos Lappeenrannan kaupunginteatteri ja Teatteri Imatra olisivat jalkapalloseuroja, ne pelaisivat todennäköisesti eri sarjoissa. Kaksi kertaa Imatraa isompi ja varakkaampi Lappeenrannan kaupunginteatteri pelaisi teatteriliigan ykkössarjassa ja Teatteri Imatra kakkosen itälohkossa, kenties kolmosessa.
Näin olisi menty vuosikausia, ja jako keskinäisissä kohtaamisissa olisi aina ollut selvä: isompi voittaa pienemmän.
Tammikuun 2015 cup-ottelun jälkeen otteluselostuksen otsikko olisi kuitenkin huutanut isoilla kirjaimilla: Piskuinen Imatra rökitti Lappeenrannan.
Teatteri Imatra teki viimevuotisilla katsojaluvuillaan paitsi lähiaikojensa myös eteläkarjalaista teatterihistoriaa: Teatteri Imatrassa kävi laskutavoista riippuen yli 3 100-6 500 katsojaa enemmän kuin Lappeenrannan kaupunginteatterissa.
Lappeenrannan kaupunginteatterin tilastot kertovat katsojien viime vuoden lukumääräksi 21 293, mutta luvussa ovat mukana niin Lappeenrannan balettigaalan katsojat kuin teatterin vierailut muilla mailla ja kaupungeissa. Teatteri Imatran viime vuoden katsojamäärä kahden vierailuesityksen kanssa on 24 453.
Jos katsojalukuja vertaillaan ainoastaan teattereiden omien tuotantojen esityksillä, teatteri Imatran luku on 23 731 ja Lappeenrannan kaupunginteatterin 17 235. Se tarkoittaa, että Imatralla teatterin penkeissä istui 6 496 katsojaa enemmän kuin Lappeenrannassa.
Se on ennenkuulumatonta. Yhtä ennenkuulumatonta olisi, että Ketterän jääkiekkopeleissä kävisi enemmän ihmisiä kuin SaiPan.
6 500 katsojan ero katsojamäärässä olisi paljon, vaikka teatterit olisivat samankokoisia. Mutta Teatteri Imatra ja Lappeenrannan kaupunginteatteri eivät ole.
Teatteri Imatran vuoden 2013 henkilötyövuosiluku oli 21 ja Lappeenrannan 52. Saman vuoden julkiset avustukset teatterille vähennettynä kiinteistömenoilla olivat Imatralla 914 000 euroa ja Lappeenrannassa 2,4 miljoonaa euroa.
Teatteri Imatra on Lappeenrannan kaupunginteatteriin verrattuna paljon pienempi teatteri kaikilla muilla mittareilla mitattuna paitsi katsojamäärällä.
Sen ei pitäisi olla mahdollista.
Lappeenrannan kaupunginteatterin nykyisen teatteritalon ajan alhaisin kävijämäärä selittyy osin peruutuksilla, joita teatterissa oli viime vuoden aikana 30.
Aivan kaikkea se ei kuitenkaan selitä. Teatteri Imatrassa oli viime vuonna vähemmän esityksiä (148) kuin Lappeenrannassa (170), ja silti sen katsojamäärä on isompi kuin Lappeenrannan.
Imatralla katsojia imivät erityisesti kesäteatteri Aikuinen nainen ja musikaali kansantaiteilija Irwinistä.
Imatran kesäteatterissa kävi 36 esityksessä yli 10 000 katsojaa, ja Irwin-musikaali keräsi 46 esityksessä lähes 8 000 katsojaa. Irwinin katsomot olivat koko ajan lähes tulkoon täynnä: näytelmän täyttöaste oli 95,5 prosenttia.
Lappeenrannan viime vuoden menestynein näytelmä oli myös musikaali. Peter Panin näki 27 esityksessä 6 800 katsojaa. Se on 40 prosenttia koko Lappeenrannan kaupunginteatterin viime vuoden omien tuotantojen yleisömäärästä.
Musikaalit siis kiinnostavat ihmisiä. Ne eivät kuitenkaan aina ole taloudellisesti kannattavia, vaikka vetäisivätkin yleisöä, sillä niiden tekeminen ja esittäminen maksavat paljon.
Imatralla tuotantojen kustannukset on kuitenkin saatu suhteutettua niin, että teatteri on pysynyt budjetissaan.
On ikuisuuskysymys, minkälaista ohjelmistoa kunnallisessa teatterissa pitää esittää. Täytyykö olla yhteiskunnallisesti kantaaottavaa vai saako esittää viihdettä?
Viihdettä tai vakavaa, jonkun on kuitenkin haluttava mennä katsomaan teatteria. Viime vuoden katsojaluvut eivät voi eivätkä saa toistua Lappeenrannassa.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuri- ja menotoimituksen esinainen.
Teatteri Imatra teki viimevuotisilla katsojaluvuillaan paitsi lähiaikojensa myös eteläkarjalaista teatterihistoriaa.