Categories
Artikkelit

Helunanhiihdossa ei räiskähtele muu kuin juoni

Aku Ankka. Lappeenrannasta kotoisin oleva Karita Tuominen kirjoitti Aku Ankka?-kilpailuun tarinan ilman räiskettä ja nosti naiset pääosaan.

Liisa Kukkola

Karita Tuomisella oli jo 1970-luvulla Aku Ankat nidottuna kansien välissä. Eivätkä ne olleet mitkä tahansa muoviset kannet vaan ihan oikeat kirjan kannet.

-Naapurin täti, Saimi Kankaanranta, oli Etelä-Saimaan kirjapainossa Koulukadulla töissä, ja hän teki meille Aku Ankkoihin oikeat kannet. Yhdessä kirjassa oli aina puolen vuoden Akut. Minulla on edelleen kirjat tallella, Tuominen kertoo.

Aku Ankan ilmestymispäivä oli nuorelle tytölle viikon kohokohta. Siskon kanssa oli joka kerta kisailua, kumpi pääsee lukemaan lehden ensimmäisenä. Akun tarinat kiehtoivat ja olivat hauskoja.

-Silloin nuorena ei juurikaan miettinyt, kuka sarjan on kirjoittanut, eikä Akuissa aina edes ollut kirjoittajan nimeä. Mutta kyllä Carl Barksin kuvakieli on omaan sieluun piirtynyt.

 

Nykyisin Aku Ankkojen lukeminen jättää Tuomiselle usein tyhjän olon.

-Sarjojen tarinoissa tapahtuu ulkoisesti paljon, eli räiskettä ja poksetta on sivutolkulla, mutta juonen kehittely on ohutta tai jää olemattomaksi. Sarjan luettuaan joutuu ajattelemaan, että tässäkö se nyt olikin.

Tuomisen mielestä niin Akun tarinat kuin kulttuurin sisältö muutenkin ovat muuttuneet hyvin paljon viimeisten 5-10 vuoden aikana, jolloin myös tietokonepelit ovat tulleet osaksi nuorten arkipäivää.

-Toisinaan tuntuu siltä, että nuoria houkutellaan lukemaan Akua sillä, että sarjoista on tietoisesti tehty tietokonepelimäisiä.

 

Karita Tuominen päätti omalta osaltaan korjata tilannetta. Hän otti osaa Aku Ankan synopsiskisaan, jossa haettiin käsikirjoitusta 4-5-sivuiseen tarinaan.

Käsikirjoitusehdotuksia tuli vajaat 500. Tuomisen tarina Helunanhiihdosta on mukana kymmenen parhaan joukossa. Jos tarina äänestetään Akun verkkosivuilla parhaaksi, se julkaistaan Akun syntymäpäivän kunniaksi kesäkuun alussa ilmestyvässä Aku Ankka -lehdessä.

-Nykytarinoiden köyhyys on yksi syy, miksi otin osaa kilpailuun, mutta olen ihmetellyt lapsesta asti myös toista asiaa: onko Ankkalinnassa harjoitettu kiinalaista lapsipolitiikkaa ja vain poikalapset säästetty, sillä kaupungissa on enimmäkseen vain miehiä.

Sukupuolipolitiikan yksipuolisuus on Tuomisen mukaan Akussa myös huomattu, ja naisia on lisätty sarjoihin. Naissukupuolta myös korostettiin vuonna 2003 aloitetulla Iines-lehdellä, joka tosin lopetettiin 2009 huonon menestyksen takia.

-Minusta naisten pitäisi olla mukana ihan tavallisessa Akussa eikä omassa tyttöjen lehdessä, jossa aiheet ovat tyttömäisen söpöjä ja vaaleanpunaisia. Tytöille ei pidä tarjota vain prinsessamuottia, Tuominen sanoo.

 

Äänestys parhaaksi tarinaksi Aku Ankan kotisivulla 1. huhtikuuta asti.

 

Karita Tuominen

Syntyisin Lappeenrannasta, asuu Lahdessa.

Oli kaksi vuotta opettajana Lappeenrannan peruskoulussa ja viisi Steiner-koulussa.

Lähti 30-vuotiaana kouluttautumaan nuoruuden haaveammattiinsa eli laulajaksi.

Opiskeli Werbeck-laulua ensin neljä vuotta Lahdessa.

Jatkoi Werbeck-opiskeluja Saksassa ja valmistui lauluterapeutiksi.

On ainoa suomalainen koulutuksen saanut lauluterapeutti.

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola