Maaria Drake
Kaupunginteatterin Jukola-salin jäähyväisesitys nähdään toukokuussa. Se on pikemminkin antropologinen, sosiaalinen projekti kuin näytelmä. Short-term-nimisen teoksen on suunnitellut ja ohjaa pietarilainen Semjon Aleksandrovski.
Teoksen teksti on Konstantin Steshikin. Se on vuoropuhelu muistisairaan isän ja hänen aikuisen poikansa välillä. Isä ei muista, että hänen vaimonsa on kuollut, ja pojan täytyy yhä uudestaan kertoa se.
Lavalla ei kuitenkaan nähdä näyttelijöitä, heitä vain kuullaan.
— Näyttelijät lukevat tekstin oman isänsä kanssa, ja keskustelut nauhoitetaan. Esitys koostuu näistä nauhoista, joita kuuntelemaan yleisö kutsutaan lavalle, Aleksandrovski kertoo.
— Jokaisessa dialogissa ovat omat vivahteensa, koska suhteet ovat erilaiset. Jonkun isä ei ehkä esimerkiksi hyväksy, mitä hänen lapsensa tekee. Kaikki se kuuluu puheessa.
Kun Aleksandrovski törmäsi tekstiin, hänen päässään alkoi muodostua ajatus sen toteuttamisesta dokumentaarisesti. Teksti näet on sen verran lyhyt, ettei siitä kokonaista näytelmää rakentaisi. Perinteistä dialogia Aleksandrovski ei siksi halunnut tehdä.
Aleksandrovski on dokumenttiteatterin kannattaja.
— En pidä siitä, että katsoja odottaa vain passiivisesti katsovansa esitystä. Haluan antaa mahdollisuuden yleisölle osallistua. Kun johonkin yllättäen kutsutaan mukaan, säännöt rikkoontuvat. Niinhän se menee tosielämässäkin, ettei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.
Aleksandrovski korostaa, että Short-termissäkin kyseessä on nimenomaan mahdollisuudesta osallistumiseen, ei pakosta.
— Aina on oltava vaihtoehtoja. Kunnioitan sitä, jos joku haluaa sulkeutua. Mutta tärkeintä on antaa mahdollisuus kokemiseen. Teatteri ei tapahdu vain lavalla vaan myös yleisössä. Haluan täyttää aukon lavan ja katsojien välillä.
Venäjällä on perinteisesti rakastettu klassikoita, ja teattereissa niitä on esitetty iät ja ajat. Perinteen rinnalle on vähitellen alkanut tulla uudenlaistakin teatteria, Aleksandrovski kertoo. Venäjä pursuaa uusia, nuoria kirjoittajia ja näytelmiä.
— Nyt juuri Venäjällä eletään realismin kulta-aikaa. Klassikoissa ei ole mitään vikaa, mutta itse haluan tuoda lavalle realismia.
Aleksandrovski alkaa olla Venäjällä maan kohutuimpia nuoria teatteriohjaajia. Hän on esimerkiksi ehdolla arvostetun Kultainen naamio -teatteripalkinnon saajaksi viimevuotisesta Taganka-teatterin Presence-teoksestaan, jota esitettiin teatterin 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.
Mies itse naurahtaa väitetylle suosiolleen.
— En tiedä siitä. Nimeäminen ehdolle palkinnonsaajaksi on jo iso askel urallani, ja voitto olisi isompi. Mutta en hae menestystä, vaan koen tärkeimpänä antaa kokemuksia.
Short-term
Käsikirjoitus Konstantin Stetshik, suomennos Jari Kokko.
Ohjaus Semjon Aleksandrovski.
Skenografia Aleksei Lobanov.
Kesto noin 60 minuuttia.
Esitykset Lappeenrannan kaupunginteatterin Jukola-salissa 21., 22. ja 23.5., yhteensä kahdeksan esitystä.
Passiivinen kokemus ei riitä
Teatterinjohtaja Jari Juutisen mukaan Short-term sopii konseptinsa puolesta mainiosti kaupunginteatterin nykyisen talon viimeiseksi esitykseksi. Festivaalimainen tuotos kun kutsuu yleisön lavalle, osaksi teosta.
Lavasteiksi kannetaan varastoista tavaraa, jota on käytetty vuosien mittaan eri esityksissä. Niitä pääsee tarkastelemaan ja hypistelemään, ehkä ne herättävät muistojakin.
Teatterin tiedotuskeskuksen kansainvälisten asioiden päällikkö Jukka Hytti järjesti Short-termin Lappeenrantaan. Hän on huomannut, että teatteriyleisö on alkanut kaivata muutakin kuin pelkkää katsottavaa.
— Enää ei riitä pelkkä passiivinen katsojakokemus. Tällaisilla projekteilla on mahdollisuus antaa positiivisia itse osallistumisen kokemuksia.
Jokaiseen näytökseen mahtuu vain 50 katsojaa.
Short-term ensiesitettiin Teart-festivaaleilla Valko-Venäjän Minskissä vuonna 2013. Lappeenrannasta se siirtyy Tallinnaan. Siellä käsillä on taas aivan eri tilanne: teos viedään upouudelle Vabalava-näyttämölle.