Kausi päättyi pronssiseen riemuun

LAPPEENRANTA. NST palasi murskavoitolla mitalikantaan naisten salibandyliigassa. Jaana Lirkki ja Heli Suoreijus värkkäsivät ratkaisuosumia.

Kalle Sipiläinen

NST Lappeenrannan Jaana Lirkin kelpasi hymyillä pronssiottelun jälkeen. Kaulassa roikkui uran kolmas SM-mitali.

Naisten salibandyliigan kestomenestyjiin kuuluva NST palasi kahden välivuoden jälkeen mitalikantaan, kun Jyväskylän Happee taipui urheilutalossa lopulta murskalukemin 10—1.

Lirkillä tai hänen tutkaparillaan Heli Suoreijuksella oli sormensa pelissä ottelun neljässä ensimmäisessä maalissa. Kolmas erä jäi enää muodollisuudeksi.

— Helin ja Forsbackin Anun kanssa tunnemme toisemme sen verran hyvin, ettei luottamuksesta tule pulaa. Voimme tukeutua aina toiseen ihan täysin, NST:n ykkösketjua johtanut Lirkki jakoi kiitosta pelikavereilleen.

Ranskassa opiskelijavaihdossa viettämänsä vuoden jälkeen Lappeenrantaan palanneen Lirkin kausi oli onnistunut. Hän pääsi murtautumaan myös maajoukkuekuvioihin ensimmäistä kertaa urallaan.

— Se on tuonut lisää intoa harjoitteluun. Sitä on pystynyt ammentamaan myös omassa joukkueessa. Olen pystynyt tuomaan salibandyyn enemmän kuin aikaisemmilla kausilla. Salibandysta on tullut tosi iso juttu elämässäni, summasi Lirkki, joka oli runkosarjassa NST:n toiseksi tehokkain peluri Juuli Hakkaraisen jälkeen.

Pronssiottelun NST käänsi itselleen toisessa erässä. Joukkueen valmennus teki onnistuneen ratkaisun tiivistäessään peluutusta, kun Happee ei ollut hereillä.

— Tuntui, että saimme pidettyä palloa hyvin. Oli paljon kosketuksia, pelirytmi pysyi koko ajan hyvin päällä, Lirkki kertasi ketjunsa päiväpuhdetta.

Lopullinen niitti oli Suoreijuksen syöttämä ja Forsbackin aivan erän lopussa ampuma neljäs maali. Tuollaiseen rakoon vastustajan virheen jälkeen syntyneitä osumia on kutsuttu pukukoppimaaleiksi.

Runkosarjassa NST kamppaili miltei loppuun asti kahdesta kärkisijasta SB-Pron ja Tampereen Classicin kanssa.

Välierissä Classic oli maalinteossa terävämpi ja löi ovet kiinni NST:n kultaunelman edestä suoraan otteluvoitoin 3—0.

Pettymyksestä huolimatta NST-luotsi Lasse Kurrosen ei tarvinnut käyttää poppakonsteja ennen kauden viimeistä ottelua, jossa panokseksi jäivät himmeimmät mitalit. Pronssit olivat seuran kuudennet.

— Joukkueessa oli hirveä halu ottaa tämä mitali. Tyylillä tuli. Oli varmaan kauden paras peli, Kurronen sanoi.

Hän oli tyytyväinen, että välieräsarjan jälkeen sai vetää vähän aikaa henkeä. Samalla joukkue sai alleen myös muutaman hyvän treenin.

— Sanotaan niin, että keskiviikkona alkoi jo nähdä, että ryhmä on valmis ja haluaa tämän mitalin.

NST:n naisten

SM-mitalit

2006

2007, 2011

2005, 2008, 2009, 2010, 2012, 2015

Kirjoittaja:
Kalle Sipiläinen