”Paha rasti, mutta kai siihen on tartuttava”

Hallitus. Kimmo Tiilikainen palaa ministeriksi. Sipilän tarjous tuli aamulla. Ruokolahtelainen vastaa sekä luonnonvarojen käytöstä että niiden suojelusta.

Timo Laitakari

Ministeriksi nouseva Kimmo Tiilikainen (kesk.) tarttuu työhön vakavalla mielellä. Yhdistetty ympäristöministerin sekä maa- ja metsätalousministerin posti on painava. Edellisessä hallituksessa tehtävää hoiti kaksi ministeriä.

Salkun painoarvoa lisää se, että tuleva hallitus lataa isot odotukset biotalouteen eli etenkin metsien entistä monipuolisempaan hyödyntämiseen.

– Tehtävä on varmasti yksi rankimmista, mitä voi kuvitella. Odotukset ja vaatimukset ovat hyvin moninaiset, Tililikainen sanoo.

Kun saman ihmisen pitää huolehtia esimerkiksi metsien teollisen käytön lisäämisestä ja sitä kautta työllisyydestä sekä toisaalta luonnon monimuotoisuudesta, ristipainetta on luvassa.

– Myös kansainväliset ilmastoneuvottelut kaatuvat kohta syliin. Siellä pitää saada aikaan lopputulos, jolla ilmaston lämpeneminen pysyy aisoissa. Samaan aikaan pitää huolehtia, ettei vientiteollisuus kohtuuttomasti kärsi uusista rajoituksista.

Vielä keskiviikkona ympäristöministerin tehtävät piti yhdistää liikenneministerin salkkuun. Yön aikana puolueen puheenjohtajan Juha Sipilän mieli oli muuttuneet.

– Pääministeri teki pohdintaa ja päätyi tällaiseen kombinaatioon, Tiilikainen kertoo.

Tiilikaiselle Sipilä tarjosi tehtävää torstaiaamuna.

– Sanoin että pahan rastin heitit, mutta kai siihen on tartuttava.

Ruokolahtelainen neljännen kauden kansanedustaja ei ole mikään yllätysministeri. Hän ollut merkittävässä roolissa puolueessaan jo pitkään. Viime vaalikauden alussa hänet valittiin puolueen eduskuntaryhmän johtoon, ja eduskunnassa hän oli opposition näkyvimpiä voimia.

Taustaltaan Tiilikainen on luomuviljelijä ja koulutukseltaan metsänhoitaja.

Keskiviikkona julkistettu hallitusohjelma ja siihen liittyvä iso säästöpaketti herättivät tuoreeltaan paljon kritiikkiä. Keskustaa on moitittu muun muassa siitä, että se olisi pettänyt koulutusta ja lapsiperheitä koskevat lupauksensa.

– Silloin kun velaksi elämistä lopetetaan, totta kai säästöt jollain koskevat kaikkia, Tiilikainen kuittaa.

Hän muistuttaa, että säästölistan tekeminen on tasapainon hakemista.

– Joka ikistä säästöpäätöstä voi oikeutetusti arvostella, koska ne eivät ole mukavia päätöksiä. Sitten voi myös miettiä, että keneltä sitten olisi pitänyt ottaa vielä enemmän.

Hallituskauden säästöistä on Tiilikaisen mukaan nyt päätetty ja kerrottu: suomalaiset tietävät, mitä odottaa. Pelkkä säästäminen ja leikkaaminen eivät kuitenkaan riitä.

– Samaan aikaan pitää löytää uudistamisen henki, jotta voidaan lähteä laittaman Suomea kuntoon.

Kirjoittaja:
Timo Laitakari