Rajamuseoissa paikallisuus on kansainvälistä

Museo. Ala hakee ulkomailta tulevaisuuden ideoita. Julkisen tuen vähentyminen voi nostaa pääsymaksuja.

Petteri Värtö

Etelä-Karjala on etujoukoissa ja etulyöntiasemassa museotoimessa.

Alan trendi on lisääntyvä kansainvälistyminen, ja rajaseudulla sekä osaamisen että sisällön vaihtaminen naapurin kanssa on ollut luontaista.

— Toimintaa ei voisi kuvitella ilman kollegaverkostoa Pietarissa ja Viipurissa. Se on mahdollista ilman isoja rahoja ja antaa näkökulmaa tekemiseen, Lappeenrannan museotoimenjohtaja Päivi Partanen kertoo.

Sisällöllisestä yhteistyöstä esimerkkejä ovat Lappeenrannan linnoituksessa parhaillaan esillä olevat Avojaloin- ja Monrepos-näyttelyt. Muu ammatillinen yhteistyö tapahtuu toimiston seinien sisällä arkisessa työssä.

— Pietari ja Viipuri ovat meidän alueita. Sieltä tulee Kannasta koskevia tietopalvelupyyntöjä samalla tavalla kuin paikallisilta kotiseutuharrastajilta. Paikallinen on täällä luontaisesti kansainvälistä, Partanen sanoo.

 

Museoalan lisääntyvän kansainvälistymisen taustalla on opin hakeminen ja talous. Henkilöstön ja rahan määrä vähenee, mutta samalla on kehityttävä ja oltava jyvällä, mihin suuntaan alaa kannattaa ideoida.

— Yhteistyö on ammatillisen osaamisen ylläpitoa, mutta toki sisältöjäkin haetaan. Monesta ilmiöstä tulee parempi kokonaisuus, kun sisältöä on myös ulkomailta, Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä toteaa.

Kansainvälistyminen edellyttää hyviä henkilösuhteita, mutta menestyminen ei ole Levän mukaan koosta kiinni. Esimerkiksi neljä ihmistä työllistävä Forssan museo oli juuri ehdolla Vuoden museoksi Euroopassa.

 

Kansainvälistymisen ohella museoiden taloudellinen ja teknologinen toimintaympäristö on muuttumassa. Museot elävät julkisen rahoituksen varassa, ja sen näkymät eivät ole parhaat mahdolliset tällä hetkellä.

— Tässä on pienoinen ristiriita. Museoiden kävijämäärät ovat kasvussa sekä Suomessa että Euroopassa, ja digitaalisille museopalveluille on tarvetta entistä enemmän koko ajan, Levä kertoo.

Hänen mukaansa julkisen rahoituksen mahdollinen vähentyminen saattaisi siirtyä museopalveluiden käyttäjien kontolle kasvavina pääsy- ja muina maksuina. Teknologinen muutos merkitsee sentään jotain hyvää.

— Digitaalistuminen merkitsee mahdollisuutta välittää sisältöjä aiempaa enemmän. Mobiiliopastusjärjestelmät lisäävät verkkovierailuja museoissa, mikä toisaalta lisää painetta monikielistää niiden verkkopalveluita.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö