Piia Kaskinen
Vanha kirjahylly ja rakkaus, joka on muutakin kuin siloisen saunapuhdasta. Sekä sanakirja, poika ja tuleva matka Maarianhaminaan.
Nämäkin kaksi tarinaa sisältyvät kirjoittajayhdistys Paltan lauantaina ilmestyvään antologiaan. Kumpikin on puhdasta fiktiota, vakuuttavat niiden kirjoittajat Riitta Takkunen ja Risto Talka.
Talka ja Takkunen kehittyivät taitaviksi kynänkäyttäjiksi jo työuriensa aikana. Silloin kummankin teksteissä sai olla vähän fiktiota kuin mahdollista. Talkan insinöörinkynä kirjoitti työturvallisuuteen liittyviä tekstejä, Takkusen kynä hallintoon liittyviä.
Eläkkeelle jäätyään molemmat löysivät kirjoittajaporukoihin ikään kuin puolivahingossa. Talka liittyi Palttaan vuonna 2006, Takkunen pari vuotta sitten.
Eikä mikään enää estellyt. Mopot saivat karata käsistä aivan pidäkkeittä.
— Fiktion kirjoittamisessa on se ihmeellisyys, että kun juttu lähtee viemään, on kuin koomaan joutuisi, kuvaa Takkunen.
— Tyhjän paperin kammo selättyy vain sillä, että ottaa ja aloittaa. Ja kun kirjoittaa jotain, siitä avautuu monta mahdollisuutta jatkaa eteenpäin, jatkaa Talka.
— Välillä joutuu peruuttamaankin, Takkunen komppaa.
Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, ja pöytälaatikkokirjailija jää helposti vain pöytälaatikkokirjailijaksi. Siksi kontaktit muihin samanmielisiin ovat elintärkeitä, samoin heiltä tuleva palaute.
Alkuun tekstin antaminen jonkun muun luettavaksi tai julkaistavaksi voi kammottaa, mutta kynnys katoaa, kun sen on kerran tehnyt.
— Ihan jokainen osaa kirjoittaa vaikkei lauseenvastikkeita ja pilkkusääntöjä hallitsisikaan. Tarinat lähtevät selkäytimestä. Että hitot, oli tässä pilkun paikka tai ei, niin se on kuitenkin tarina joka vetää, kuvaa Takkunen.
Hänen tekstiään julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa. Talkan tekstejä sen sijaan on julkaistu ennenkin. Hän voitti aikoinaan yhden kirjoittajakilpailunkin, tosin työ- ja työturvallisuusasioissa.
— Se oli vuonna 1970. Palkintona oli kahden viikon palkkaa vastaava summa. Ajattelin, että näin helppoako tämä on ja aloin saman tien asuntosäästäjäksi. Mutta se jäikin ainoaksi kirjoituskilpailuvoitokseni.
Lapeenrannan palttalaiset kokoontuvat kerran kuussa kuulemaan toistensa tekstejä ja antamaan niistä palautetta. Huonoin mahdollinen palaute on hiljaisuus, toiseksi huonoin on klassinen ”ihan kiva”.
Tapaamisen lopuksi arvotaan aihe seuraaville kirjoitustöille. Metodina on paperilapun nosto hatusta.
Tällä kertaa aiheeksi nousi seksi.
— Ensimmäisen kerran elämässäni kirjoitin siitä, nauraa Talka.
Punastuttaako?
— Ei tässä iässä enää mikään punastuta. No, ehkä se kun lukee omaa tekstiään muille, sanoo Takkunen.
Kirjoittajayhdistys Paltan Kirja kuljettaa -antologia julkaistaan Lappeenrannan maakuntakirjaston kirjakahvilassa 16.5. klo 14.