Riina Nokso-Koivisto
Lappeenrannan kaupunginorkesterin johtoon astuva Vytautas Lukocius vaikuttaa avarakatseiselta energiapakkaukselta. Hän näkee maailmassa lukuisia kiinnostavia asioita.
— Harrastan kielten opiskelua, näyttelemistä, kalastusta, puutarhatöitä ja mehiläisten hoitoa. Yksi uusimmista unelmistani on lentolupakirjan suorittaminen, kapellimestari kertoo.
Hän harrastaisi paljon muutakin, jos työltä jäisi aikaa. Orkesterin johtamisen lisäksi Lukocius toimii lehtorina Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa oppiaineenaan ooppera.
Elokuussa Lukocius saapuu Lappeenrantaan miettimään kaupunginorkesterin tulevia kuvioita. Taiteellisen johtajan pesti alkaa ensi vuoden alussa, mutta ohjelmistoa ryhdytään suunnittelemaan jo sitä ennen.
Kun Lukocius kävi keväällä työhaastattelussa, valitsijat mieltyivät visioihin, joita liettualainen esitti tulevasta ohjelmistosta.
— Barokista rockiin, Lukocius kiteyttää ajatuksensa.
Yksittäisenä esimerkkinä hän mainitsee liettualaisten kitarataiteilijoiden Vivaldi-esityksen, jossa Neljä vuodenaikaa tulkitaan uudella tavalla.
— On sähkökitaroita, rummut ja isoja saundeja, joiden lisäksi yleisö saa nauttia videoinstallaatiosta.
Ohjelmistoa rakentaessaan Lukocius kertoo miettivänsä asiaa ensisijaisesti yleisön näkökulmasta, mikä heitä kiinnostaisi. Joskus on yleisöystävällistä elävöittää musiikkia teatterin avulla tai hyödyntää muita visuaalisia keinoja.
— Se ei kuitenkaan tarkoita, että joka konsertissa pitäisi olla jotain kikkailua. Tärkeintä on luoda sopiva yhdistelmä kepeää ja vakavaa.
Orkesterin johtajana Lukocius haluaa olla vaativa, mutta mukava. Hän sai itse nuorena pianistina ja kapellimestarina Vilnassa vanhan neuvostoliittolaisen musiikkikasvatuksen.
Kulttuuriin kuului, että kapellimestarilla oli täysi oikeus vaatia tuloksia ankarasti haukkuen ja pomotellen.
— Ehdin itsekin syyllistyä siihen. Onneksi pääsin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, jossa opin uuden tavan kommunikoida.
Lukociuksen mielestä taiteellisen johtajan on kyettävä synnyttämään motivaatiota ja joukkuehenkeä. Lisäksi hänen vastuullaan on saavuttaa yleisön kiinnostus.
— Jokaisen soittajan vastuulla on harjoitella niin hyvin, että konsertissa on mahdollisuus yltää parhaaseen suoritukseensa.
Vytautas Lukociuksen sopimus orkesterin kanssa on aika lyhyt, kaksivuotinen. Ehtiikö siinä ajassa kehittää orkesteria pitkäjänteisesti?
— Kyllä ja ei. Minusta on ihan tervettä, että orkesteri pääsee minusta eroon, jos työni ei miellytä. Tilanne on vähän sama kuin parisuhteessa. Pitää seurustella jonkin aikaa ennen kuin tietää, synkkaako oikeasti.
Lukociuksesta ei näillä näkymin tule lappeenrantalaista. Nelikymppisen miehen perhe on monin tavoin sidoksissa Vilnaan.
Vaimo Vytaute työskentelee suomalaisen Pohjola-pankin Liettuan yksikössä. Vanhin poika, 19-vuotias Vincenti, on aloittamassa opintojaan Liettuan musiikkiakatemiassa. 12-vuotias Mykolas harrastaa tietokoneita ja perheen kuopus, 8-vuotias Adele, on isänsä mukaan jokapaikanhöylä, joka soittaa, laulaa, tanssii, näyttelee, pelaa käsipalloa, ui.
— Eli hyvin samanlainen kuin minä, Vytautas Lukocius sanoo.
Vytautas Lukocius
Syntynyt 1976.
Suorittanut loppututkinnot Liettuassa kapellimestarina ja pianistina. On lisäksi valmistunut Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta, jossa hänen opettajanaan on ollut mm. Jorma Panula. Lisäksi hän on opiskellut Moskovan Tshaikovski-konservatoriossa. Vuonna 2006 Lukocius voitti 3. kansainvälisen Jorma Panula -kapellimestarikilpailun.
Asuu perheineen Vilnassa Liettuassa.
Johtaa Lappeenrannan kaupunginorkesteria seuraavan kerran syyskuussa.