Anne Hyvönen ja Tuulia Iso-Tryykäri katsovat kangasta ja toisiaan Iso-Tryykärin työhuoneessa Lappeenrannan Linnoituksessa. Kankaalle syntyvä teos kaipaa toista mielipidettä, ja Hyvönen oli seinän takana.
— Kuvataiteilijan työ on aika yksinäistä puurtamista. Toista pitää kunnioittaa eikä tekemisen flow’ta saa keskeyttää, mutta on kiva, että näkökulmista tai mahdollisista ongelmista voi kysyä kollegalta, Hyvönen sanoo.
Naapureiksi Hyvönen ja Iso-Tryykäri tulivat Kristiinan työtuville vuonna 2013. Taiteilijoiden tyylit ovat erilaiset ja siveltimet sekä värit omia, mutta yhteisen sävelen he löysivät vaivatta. Se on tärkeätä taiteilijalle.
— Merkittävintä on kommunikaatio muiden taiteilijoiden kanssa. On korvaamaton etu, että voi keskustella apurahoista, näyttelyistä ja teoksista, Imatran vanhalla Sulattimolla työskennellyt Teemu Heikkinen kertoo.
Etelä-Karjalasta puuttuvat isoille kaupungeille tyypilliset luovien alojen työntekijöiden keskittymät. On technopoliksia, muttei kaapelitehtaita eikä korjaamoita, vaikka tiloja on tyhjillään ja lisää todennäköisesti tulee.
Kuvataiteilijoiden ryppäitä maakunnassa on Kristiinan työtupien ja vanhan Sulattimon ohella esimerkiksi Täky-galleriassa Lappeenrannassa ja Imatralla Teppanalan entisellä koululla. Yhteisöt luovat turvaa tekijälle.
— Jos kuvataiteilijoita olisi enemmän, tilat olisi helpompi pitää käytössä ja kunnossa ja niiden vuokrakin säilyisi edullisena, purku-uhan alla olevassa Teppanalan koulussa kuvataidetta tekevä Tiina Marjeta sanoo.
— Pysyvyys on hyvin tärkeää. Työtilan muuttaminen on kuin kodin muuttamista. Materiaali- ja muut varastot ovat työhuoneella, samoin tarvittavat työkoneet, Täky-galleriassa koruja työstävä Tarja Tuupanen kertoo.
Taiteilijayhteisön synergia riippuu työrytmistä, mutta synnyttää siivousvuoro- ja muiden vääntöjen ohella parhaimmillaan ajatuksia, kommentointia, kuulumisten vaihtoa sekä yhteisnäyttelyitä. Se voisi kuulua kaikille.
— Linnoituksessa olisi hyvät puitteet isommallekin yhteistyölle, Anne Hyvönen ajattelee. Alueella on paljon luovan alan tekijöitä, ja se on lähellä ihmisiä. Kulttuurisen kivan tarttuminen toisiin riippuu paljolti välimatkasta.
Esimerkiksi Imatran taiteilijayhdyskunnista Teppanalasta ja Sulattimolta on matkaa asutuskeskuksiin. Sinne on vaivalloista mennä niin tekijän kuin kokijankin, ja siksi esimerkiksi Sulattimon työhuoneita jää tyhjilleen.
Anne Hyvösen ja Tuulia Iso-Tryykärin työhuoneiden avoimet ovet Kristiinan työtuvilla (Katariinatori 6) 15.7. kello 11—13.