Luonto hiipii koko ajan lähemmäs ihmisiä. Luonto hyödyntää kaupunkia.
– Luonnossa on jo pitkään opittu, että se kuka osaa hyödyntää parhaiten tarjolla olevaa ruokaa ja muita resursseja, menestyy, sanoo Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Saarinen.
Uusimpia kaupunkituttuja ovat hanhet, kanit ja varsinkin Lappeenrannassa tänä kesänä juoksennelleet ketut. Parinkymmenen vuoden aikana myös sepelkyyhky ja naakat ovat löytäneet paremmille pesimä- ja ruoka-apajille. Vanhimpia kaupungistujia ovat lokit, oravat ja rotat.
Helsingissä petolinnut huuhkaja ja kanahaukka ovat tulleet kaupunkialueelle todennäköisesti kaupungistuneiden saaliseläinten perässä, miettii Helsingin yliopiston biologi Jarmo Saarikivi.
Pesukarhulta suomalaiset kaupungit ovat vielä välttyneet, mutta muun muassa Saksassa ja Venäjällä se on riesa. Ruotsissa pelätään jo pesukarhun leviämistä maahan Tanskasta.
– Sillä on kaupungistuneen eläimen kaikki pahat ominaisuudet samassa paketissa. Se on äärimmäisen moniruokainen, oppivainen sekä vielä kiipeilykykyinen ja ketterä, Saarinen sanoo.
Eniten eläimiä houkuttelee kaupunkiin ruoka. Myös petojen vähyys ja korkeat pesäpaikat rakennusten katoilla ovat positiivisia puolia. Siististi ajetut nurmialueet houkuttelevat hanhia pesimään.
Saarisen mukaan isoimmat kaupunkieläinten aiheuttamat ongelmat ovat hygieenisiä. Linnut levittelevät roskia, vievät ruoat käsistä ja ulostavat milloin minnekin. Ketuissa voi olla myös häiriökäyttäytyjiä, jotka saattavat purra.
Silti sekä Saarinen että Saarikivi näkevät kaupungistumisen enemmän mahdollisuutena kuin haittana.
– Esimerkiksi kettua ei kovin usein näe, mutta nyt sen voi nähdä vähällä vaivalla, Saarikivi sanoo.
Kaupunkieläimiä on paras vain katsella. Eläimet kesyyntyvät ruokinnasta turhaan, eikä ruoan laatu vastaa luonnollista ravintoa.
– Hampurilaispaikkojen tähteitä syövillä varislinnuilla siivet eivät ole välttämättä niin kehittyneitä kuin luonnossa, Saarikivi kertoo.
Pikkulintujen talviruokintaan he kuitenkin kannustavat.
Luonto on tullut ihmisten asuinalueille jäädäkseen. Saarisen mukaan on väistämätöntä, että uusia lajeja kaupungistuu asutusten levitessä, mutta ihmisille siitä tuskin on ongelmaa.
– Ongelma on enemmän muut kärsivät lajit, jotka joutuvat ihmisten puristuksessa entistä ahtaammalle, hän miettii.
Seuraavaa urbanisoituvaa lajia on Saarikiven mukaan vaikea arvailla.
– Ehkä villisika tai karhu, hän sanoo.
Kettua ei kovin usein näe, mutta nyt sen voi nähdä vähällä vaivalla.
Jarmo Saarikivi