Nordkalk pisti mehiläiset töihin

Ympäristöteko | Yksi mehiläispesä tuottaa keskimäärin 50—60 kilon hunajasadon. Nordkalkin uudet duunarit ovat parhaassa iskussa vasta ensi syksynä.

Näin pienen mittakaavan keinoa Nordkalkin ympäristöystävällisten tuotteiden valikoimissa ei aiemmin ole ollut.

Perjantaina sen maille pystytettiin kolme mehiläispönttöä. Rivi täydentyy myöhemmin neljännellä, ja jos homma lähtee toimimaan, niin yrityksen edustustilojen viereen saattaa tulla vielä yksi.

— Kun yrittäjä Jouko Kolhonen soitti ja ehdotti asiaa, mietin hetken että mitä huonoa tässä voisi olla. En keksinyt mitään, myhäilee Nordkalkin Suomen toimintojen ympäristöpäällikkö Anssi Puruskainen.

Nordkalk on kyllä sitoutunut uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistämiseen, mutta tätä ennen se ei ole tehnyt sitä auttamalla yksittäisiä kasveja pölyttymään.

 

Mehiläiset pörräävät Hanhikempin tekopohjavesilaitoksen lähellä. Ympäröiviltä pelloilta löytyy kukkaa jos jonkinlaista. Kohta vielä komistuu, kun horsmat alkavat kukkia läheisellä läjitysalueella.

Hyvien horsmakasvustojen takia tämä alue pönttöjen paikaksi valikoituikin.

— Mietimme pönttöjen paikaksi myös tehdasaluetta, mutta turvallisuuden takia luovuimme ajatuksesta, Puruskainen sanoo.

 

Hän miettii, josko Nordkalk ostaisi osan hunajasta ja tekisi siitä liikelahjoja.

Kaupunki tekee sellaisia jo kolmatta vuotta, kaupungintalon ylimmän kerroksen Kansalaistorin puoleiselta parvekkeelta käsin. Sinne vietiin mehiläispesä juhannuksena 2013.

Yhteiselo on sujunut mallikkaasti.

— Tuossa minun ikkunani alla ne pörräävät. Kun ikkuna on kiinni eikä parveketta juuri käytetä, niin eivät ne sisään tule, sanoo kaupunginsihteeri Juha Willberg.

Toistaiseksi Willimiehen omahunajaksi nimettyä tuotetta on jaettu noin 100 — 150 purkillista, 150 gramman purkeissa. Saajat ovat olleet positiivisen yllättyneitä — onhan kyseessä käyttötuote, tavanomaisten muistoesineiden sijaan.

— Viimeksi sitä annettiin muistaakseni eräälle kiinalaiselle bisnesedustajalle ja hänen delegaatiolleen, Willberg sanoo.

Suomen mehiläishoitajan liitto teki ensimmäisestä Willimiehen hunajasadosta analyysin vuonna 2014. Se osoittautui jopa yllättävän laadukkaaksi. Sitä on haluttu ostaa kaupungintalolta, mutta myyntiin asti kaupungin virallisella logolla varustettuja purkkeja ei tule.

Willberg itsekin pitää hunajasta. Näin kesällä se maistuu etenkin savustetun lohen päällä, hän vinkkaa.

 

Kolhosella on mehiläispesiä myös Skinnarilan hovin liepeillä ja yliopistolla, Linnoituksessa, Kanavansuulla, Lauritsalan kartanolla, Tykissä ja Leirissä.

Kaikkien hunaja maistuu erilaiselta. Maku muuttuu ympäröivän kasvillisuuden mukaan.

Joskus mehiläiset karkaavat. Yksi karkulaisparvi löytyi Lappeenrannan Ruoholammelta perjantaina. Perimätiedon mukaan pihaan tullut mehiläisparvi tietää talonväelle onnea.

Pihapiiriin surranneesta parvesta kannattaa soittaa mehiläishoitajien liittoon.

 

 

Mietin hetken että mitä huonoa tässä voisi olla. En keksinyt mitään.

Anssi Puruskainen

Kirjoittaja:
Piia Kaskinen