Etelä-Karjalan olympiaketjun uusin lenkki

Aku Partaselle Rio de Janeiron olympiakisat ovat suurin mahdollinen välietappi kävelymatkalla maapallon ympäri.

Eteläkarjalaisten olympiaurheilijoiden joukko on kasvamassa ensi vuonna Aku Partasella. Lappeenrannan Urheilu-Miesten kilpakävelijä rikkoi maaliskuussa Rio de Janeiron ensi kesän olympialaisten tulosrajan 50 kilometrin maantiekävelyssä.

Terveenä pysyessään Partasesta tulee 113:s urheilija, joka on ponnistanut Etelä-Karjalasta nykyaikaisiin olympialaisiin niiden pian 120-vuotisen historian aikana.

– Olympialaiset ovat suurin tapahtuma, mihin urheilija voi urallaan päästä. Olen aina ajatellut siellä kilpailemista. Nyt sen tavoitteen toteutuminen on aika lähellä. Jos siellä vielä menestyy, se on tosi hieno juttu, 23-vuotias Partanen toteaa.

 

Olympialaisiin yltäminen 130 000 asukkaan maakunnasta on muuttunut vuosikymmenten varrella entistäkin poikkeuksellisemmaksi, kun huippu-urheilijoiden määrä Suomessa on vähentynyt ja maailmalla kasvanut.

Siksi soutaja Minna Niemisen vuoden 2008 Pekingin olympiahopea, saati maastohiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemen seitsemän olympiamitalin ura, ovat huimia saavutuksia.

Partanen tiedostaa, ettei kansainväliselle tasolle yltäminen ole ollut hänellekään itsestäänselvyys.

– Tulokset ovat pitkän työn takana, eikä niitä aina tule silloinkaan. Pitää vain jaksaa harjoitella.

Partasta valmentava kolminkertainen olympiakävijä Valentin Kononen on arvioinut, että nuorukaiselta uupuu yhä jopa 40?000 harjoituskilometriä maailman absoluuttiseen huippuun nähden.

Matka tarkoittaa yhtä kierrosta maapallon ympäri.

– Tuntuu aika raa’alta ajatella, että tehtävää on vielä niin paljon. Tällaisessa äärimmäisessä kestävyysurheilussa kehitys vain tapahtuu hitaasti. Minulla on onneksi vielä vuosia aikaa.

 

Partaselle kertyy viikossa keskimäärin noin 180 harjoituskilometriä. Toistaiseksi rankimmat viikot ovat olleet 250-kilometrisiä.

Huippu-urheilijan sisäsyntyinen vietti johdattaa epämukavuusalueelle päivästä toiseen.

– Itse tuska ei ole nautintoa, vaan sen jälkeinen olotila. Se, että on pystynyt ylittämään itsensä, viemään itsensä äärirajoille ja kestämään sitä tuskaa. Se tunne on ehkä tärkein juttu, joka vie eteenpäin.

Partasella on antaa tunteesta esimerkki heinäkuiselta Espanjan-harjoitusleiriltä Granadasta. Ohjelmassa oli yhdeksän kertaa kahden kilometrin tehoharjoitus, jossa etappien välillä oli 500 metrin palauttava jakso.

– Lämpöä oli paljon ja reitti mäkinen, eli treeni oli aika raskas. Se tuntui aika tiukalta jo ennen puoltaväliä. Mietin, että mitenköhän tästä selviää. Kyllä sen vain läpi sai tehtyä. Sen jälkeen oli kyllä aika hyvä fiilis.

Itse tuska ei ole nautintoa, vaan sen jälkeinen olotila.   Aku Partanen

 

Eteläkarjalaiset olympiakävijät viime vuosina

2014 Sotshi: Jouni Pellinen (freestyle), Lari Lehtonen (maastohiihto), Riikka Sarasoja-Lilja (maastohiihto)

2012 Lontoo: ei eteläkarjalaisia

2010 Vancouver: Jouni Pellinen (freestyle), Lari Lehtonen (maastohiihto), Riikka Sarasoja-Lilja (maastohiihto)

2008 Peking: Minna Nieminen (soutu, hopeamitali kevyessä pariairokaksikossa Sanna Sténin kanssa), Matti Hatava (jousiammunta)

2006 Torino: ei eteläkarjalaisia

Kirjoittaja:
Anssi Silvennoinen