Maaria Drake
Vilho Huttunen oli 22-vuotias, kun talvisota vei häneltä jalan. Hänen olisi oikeastaan pitänyt päästä siviiliin lokakuussa 1939, mutta hänet määrättiin suojajoukkoihin vahvistamaan rajavalvontaa monen muun yhtä nuoren ja nuoremmankin kanssa.
Miehet, poikaset vasta, joutuivat vastakkain kuoleman kanssa heti sodan ensimmäisinä päivinä.
Noita päiviä ja niiden tunnelmia nuorten miesten näkökulmasta kartoittaa nyt Vilho Huttusen poika, lappeenrantalainen Juha Huttunen. Hänellä on työn alla elokuvakäsikirjoitus aiheesta.
— Isä kirjoitti elämäkerran, jossa hän kertoo myös noista talvisodan ensimmäisistä päivistä. Juttelinkin isän kanssa siitä, miten kaksikymppiset suhtautuivat tilanteeseen ja miten ryhmä toimi, Juha Huttunen kertoo.
Juha Huttusen kiinnostuksen herätti juuri tunnelma, joka suojeluskuntalaisten joukossa vallitsi. Ryhmässä oli 1917—18 syntyneitä nuoria miehiä, joiden isät olivat olleet vastakkain sisällissodassa.
— Siellä oli ainakin yksi, jonka isä oli teloitettu punaisena Lappeenrannassa, ja toinen, jonka isä oli ollut teloittaja. Mietin, miten nuo konfliktit ovat näkyneet, kun on pitänyt taistella yhtenä rintamana tuollaisista lähtökohdista.
Elokuvassa esiin nostetaan nimenomaan ristiriita. Se lähtee dialogista, ihmisten välisestä yhteistyöstä sellaisen historian jälkeen, joka Suomella oli, Huttunen sanoo. Se ei sinänsä edes ole sotakuvaus.
— Siinä ei välttämättä edes ammuta ketään.
Vilho-isä alkoi kertoa ja kirjoittaa sodasta vasta 1970-luvulla. Vielä 1950-luvulla sotainvalidit eivät uskaltaneet puhua kokemuksistaan.
— Ilmapiiri Suomessa oli silloin sellainen, että mitäs menitte sinne, Juha Huttunen sanoo.
Tunteistaan isä ei puhunut milloinkaan. Kertomuksia sävytti huumori.
Kun jalka meni 22-vuotiaana, hän ei ollut vielä naimisissa. Pitkästä sotilassairaalajaksostaankin hän on kertonut.
— Silloin oli tosi hankalaa nuoren miehen olla invalidi, se oli nöyryyttävääkin.
Huttusen StoryTV-yhtiön tuottaman elokuvan työnimi on Tähystäjäryhmä. Sitä ryhdytään kuvaamaan vuoden päästä syksyllä.
Historiatietojen keruussa Huttusta avittaa esimerkiksi Immolan rajamuseo. Huttunen kuulisi mielellään tietoja aiheesta myös yksityishenkilöiltä.
— Talvisodan kokeneita henkilöitä on vielä joitakuita, mutten juuri voi nojautua heihin. Sen sijaan pöytälaatikkokirjoitelmia tuntuu olevan paljon. Niitä olisi hyvä saada, niissä kun on kirjoitettu todellisista tapahtumista.