Varkaat ja kerjäläiset jonottivat teatteriin

Lappeenranta. 52 ihmistä osallistui valintakokeeseen, kun Kolmen pennin oopperaan haettiin avustajia. Laulunäytelmä avaa uuden kaupunginteatterin tammikuussa.

Seija Hackman

Intohimoa. Sisäsyntyistä hulluutta. Tällaisin termein kuvasi itseään se joukko, joka lauantaina tungeksi Lappeenrannan uuden kaupunginteatterin lämpiössä.

52 ihmistä saapui valintakokeeseen, jossa etsittiin avustajia teatterin suuren näyttämön avausnäytelmään. Näytelmä on Bertolt Brechtin ja Kurt Weilin laulunäytelmäklassikko Kolmen pennin ooppera, jonka ensi-ilta on tammikuussa.

Oikeassa paikassa taisivat olla.

-Näytelmässä ei ole muita kuin varkaita, poliiseja, kerjäläisiä ja huoria, harva on normaali ihminen, teatterinjohtaja Timo Sokura kuvaa.

Laulutaitoakin lämpiöön pakkautui. Tukka lippalakin alle sullottuna, kitara selässä, paikalla oli hyvissä ajoin muun muassa kaupungin yleiskaava-arkkitehti Marjo Saukkonen. Mappets-bändistään ja lauluntekijänä tunnettu Saukkonen ei tunne Kolmen pennin oopperaa, mutta halajaa laulaa.

-Olen kolme vuotta Lappeenrannassa etsinyt sitä omaa juttua. Vihaan kisoja, karsintoja ja pääsykokeita! Tämä on mukavuusalueelta poistumista… jännittää… mutta on kiva laulaa! Saukkonen tuskaili.

Saukkosta riensi halaamaan Leni Jäppinen Ruokolahdelta. Ruokolahden laulueukko ja musiikkiteatterin kantava voima tunnustaa musiikkiteatterin hulluudekseen.

Puukko-Mackien balladi on ollut ohjelmistossa Ruokolahdellakin.

Vajaa puolet valintakokeeseen osallistuneista ilmoittautui siihen ennakkoon, loput vasta paikan päällä.

Sokuran tarkka silmä bongasi joukosta Carita Wegeliuksen, jonka sylissä köllötteli 4-kuukautinen Juho. Siinäpä oiva kerjäläinen vauvan kanssa!

-Mikä ettei, olisi lapsenhoito-ongelmakin ratkaistu, Wegelius naureskeli.

Ensin piti kuitenkin yrittää vakuuttaa Sokura myös Kellä kulta -biisillä. Se on tuttu viihdekuoro Carpe Diemistä, jossa Wegelius laulaa.

-Iloisuudella ja rempseydellä ajattelin yrittää. Tosin rempseitä näyttää olevan paljon muitakin, Wegelius vilkuili ympärilleen.

Timo Sokuran avuksi valintakokeeseen oli tullut kaveri Helsingistä, sillä näyttelijöillä oli vapaapäivä. Esityksiä seurasi myös kapellimestari Jani Pola.

Hakijamäärä tyydytti Sokuraa, joskin miehiä olisi saanut olla enemmän kuin kourallinen.

-Äänten takia.

Kaikkiaan avustajia valitaan 10-15. Määrä on vielä auki, kuten näytelmän budjettikin.

Avustajiksi pyrkiviä motivoi mukaan lauluhalujen lisäksi teatterin tekemisen yhteisöllisyys. Uuden teatterinjohtajan otteet tuntuvat vakuuttaneen.

-Helppo lähestyä, mutta selvä visio, määrittelivät monet.

Niillä, joilla ei tällä kertaa tärppää, on mahdollisuutensa myöhemmin. Avustajaksi pyrkineet jäävät teatterin rekisteriin.

Kirjoittaja:
Seija Hackman