Kaija Lankia
Lemin seuratalon Tapiolan kellarissa on kaksi huonetta täynnä vaatteita. Vaaleanpunainen ja mustapunainen mekko rekin päässä ovat tuttuja nuorisoseuran näytelmän Miljoonavaillinki jo nähneille. Erityisen tuttuja ne ovat näytelmän puvustuksesta vastaavalle Airi Peutereelle. Hän on vaatettanut näytelmäseuruetta 2000-luvun alusta lähtien.
— Nyt oli ensimmäinen kerta, että ohjaaja piirsi viitteelliset kuvat roolihahmoista. Niiden mukaan aloin sitten etsiä sopivaa vaatetusta, Peutere kertoo.
Yhtä ja toista löytyi jo omastakin takaa, ja ohjaaja Minna Pasista oli iso apu, kun hän toi Tirvan nuorisoseuran varastoista aikakauteen sopivia asuja.
— Vandan mekko on ainoa, jonka tein itse. Kangas ei edusta ihan oikeaa aikakautta, sillä 1950—1960-lukujen tyylin kankaita on vaikea löytää täältä päin.
Jos sen ajan valmiita vaatteita onnistuu löytämään, niiden etuna uudempiin verrattuna ovat leveät saumanvarat. Suurentaminen oikeaan kokoon onnistuu.
Ruskeita miesten pukuja ei löytynyt tarpeeksi. Etsimistä oli myös kengissä. Hyvät kengät ovat hyvän näyttämötyön perusta.
Ompeleminen on ollut Peutereelle harrastus, ja teatteri vei mennessään, kun kansalaisopisto piti teatteripuvustuksen kurssin vuonna 2000.
— Onerva Hemilän johdolla ompelimme silloin vaatteita Niskavuoren naisiin ja Niskavuoren Hetaan.
Apupuvustajasta tuli sittemmin huomaamatta pääpuvustaja. Kiireisimpinä aikoina hän on saanut apua muiden muassa Anneli Latulta ja Ritva Laurikaiselta.
— Aluksi ei ollut valmiita vaatteita juuri ollenkaan, mutta kun näytelmät ovat tulleet tunnetummiksi, lemiläiset ovat niitä lahjoittaneet. Niitä sitten pidennän, lyhennän, kavennan ja suurennan tarpeen mukaan.
Tämän syksyn projektiin Peutere pääsi käsiksi syyskuun lopulla. Aikaa ensi-iltaan oli puolitoista kuukautta, ja esityskuntoon laitettavana noin 30 asua.
— Öistä oli otettava tunteja avuksi. Mutta minun urakkani ei ole mitään verrattuna näyttelijöiden uhraamaan aikaan. He harjoittelivat kolmesta kuuteen tuntia aluksi kahdesti viikossa, ensi-illan edellä neljä kertaa viikossa.
Näyttelijät myös rakensivat lavasteet. He esiintyvät ilman palkkaa, ja palkatta työnsä tekevät myös valomiehet, maskeeraaja ja puvustaja. Rakkaudesta lajiin.
Näyttelijöiden urakka jatkuu esityksissä, mutta Airi Peutereen ei niitä varten tarvitse enää ommella. Seuraavan näytelmän puvustuksen hän voi hoitaa päiväsaikaan, sillä lähes 37 vuotta kestänyt ura Tullin palveluksessa päättyi juuri ensi-illan edellä.
— Jos nyt saisin valita ammatin, se voisi hyvinkin olla teatteripuvustaja, eläköityvä yritysneuvoja sanoo.
Kahdeksan jäljellä
Lemin nuorisoseura esittää Miljoonavaillinkia vielä kahdeksan kertaa.
Viikonloppuna on kolme esitystä: pe kello 19, la ja su kello 14.
Tiedossa olevista esityksistä viimeinen on la 12.12. kello 14.