Kulman viereen korkeaa

Lappeenranta. Karjalankulman vanhin osa saa suojelumerkinnän. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö saattaa myös myydä koko kiinteistön.

Anne Kotiharju

Karjalankulman julkisivu saa kaavamuutoksessa suojelumerkinnän. Kauppa- ja Oksasenkadun kulmassa sijaitsevan rakennuksen julkisivua osin peittävä pellitys on poistettava ja pintaan on palautettava rappaus. Nyt nähtävillä olevassa kaavassa suojelu ei koske sisätiloja.

Oksasenkadun varren 1930, 1940 ja 1950-luvuilla rakennetut kolme- ja kaksikerroksiset osat taas voi purkaa. Paikalle saa rakentaa kuusikerroksisen rakennuksen. Siinä voi olla asuin-, liike- ja toimistotiloja kuten suojelurakennuksessakin.

Kaavan mukaan tontille voi tulla noin 50 asuntoa.

-Olisihan esimerkiksi entisissä Lappeenrannan kerhon tiloissa ylhäällä aika upea asuinpaikka, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön toiminnanjohtaja Satu Kokkonen sanoo.

Hän luonnehtii tonttia erittäin arvokkaaksi.

-Olemme hakeneet rakennusoikeuden maksimointia.

Säätiö ratkaisee tontin tulevaisuuden sen jälkeen, kun kaava on vahvistettu. Se tapahtuu ehkä ensi vuoden alkupuolella. Myös tontin myyminen on yksi vaihtoehto.

-Säätiön hallitus päättää, mitä tälle sijoituskohteelle tehdään, jotta voidaan myöntää apurahoja.

Kokkonen vakuuttaa, että säätiön toiminta jatkuu Etelä-Karjalassa, oli säätiöllä täällä kiinteistöomaisuutta tai ei.

-Apurahoja voi hakea, ja niitä jaetaan jatkossakin.

Rakennuksissa on tyhjiä tiloja. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) perheneuvola luopui Oksasenkadun puoleisista kahdesta kerroksesta. Kipparikrouvi lopettaa vuodenvaihteessa. Näihin tiloihin säätiö ei hae enää aktiivisesti uusia vuokralaisia.

Tyhjää tilaa on nyt noin 1 500 neliötä. Katutasossa on monenlaisia liikkeitä. Rakennuksessa toimii myös Karjala-lehden toimitus ja myymälä.

Säätiö osti kiinteistön vuonna 1959 Etelä-Savo -osakeyhtiöltä. Korkean osan katolla komeilevat nyt valomainokset KKES sekä Karjalankulma.

Asemakaavaluonnos on nähtävillä tammikuun seitsemänteen päivään asti.

Kirjoittaja:
Anne Kotiharju