Petteri Värtö
Armilankatu, Kauppakatu, Kirkkokatu, Lappeenkatu, Pormestarinkatu ja Savonkatu rajaavat Lappeenrannan yhdeksättä kaupunginosaa. Se rakentui entisen Lappeen kunnan Armilan kylän maille ja sai nimensä kylän yhden kantatilan mukaan.
Kaupungin päätöksenteko, suuri kauppakeskus ja virastotaloja sijaitsee nykyisin alueella, joka oli puutalovaltaista työläisseutua pitkälle 1960-luvulle saakka. Joko arvasitte paikan? Peltola.
Peltolassa poikavuotensa viettäneet ovat julkaisseet muisto- ja tarinakokoelman Peltolan poikia, joka kertoo sekä puukaupunginosan historiasta että siellä asuneista ihmisistä. Teppo Puhakainen on toinen toimittajista.
— Peltolan alueella varttuneet pojat tapaavat toisiaan vähintään kerran vuodessa. Kesällä 2014 paljastimme Peltolan poikien muistolaatan Takojankujan puistikossa, ja siitä kirjaidea sai tulta alleen, Puhakainen kertoo.
Kirja on omakustanne, jonka painos on 90 kappaletta, eikä sillä ole kaupallisia tarkoitusperiä. Kirjaa on jaettu lähinnä omalle poikaporukalle, mutta muisteloita löytyy lainaksi myös Lappeenrannan maakuntakirjastosta.
Huikurit, Jukat, Junnit, Kanaset, Kantolat, Koivulat, Kuroset, Liimatat, Naakat, Nikut, Oikkoset, Ollit, Puhakaiset, Puroset, Pylkkäset, Ruuhiset ja ketkä vielä. Kantatilalle kasvaneesta paikasta löytyy liuta perhetarinoita.
— Isoisäni isä August Puhakainen rakensi talon Peltolaan 1900-luvun alussa. Isoisäni veli, 92-vuotias Niilo Puhakainen, muistelee kirjassa lapsuuttaan, jolloin Peltolan koulu oli rakenteilla, Teppo Puhakainen sanoo.
Hän on itse syntynyt vuonna 1952 ja todistanut puutalojen vaihtumisen ensin tiilitaloiksi — ”isä rakensi sellaisen 1960-luvulla” — ja sittemmin kaavoitetuiksi kerrostaloiksi. Oman talonsa Puhakainen rakensikin Tykkiin.
Koti, kenttä ja kaverit. Kolme sanaa Peltolan poikien muistolaatassa. Koti ja kaverit löytyvät porukan nimestä, ja kenttäkin on lähellä. Sen syntyhistorian Puhakainen liittää kirjassa aseveljeyteen saksalaisten kanssa.
— Perimätiedon mukaan Juvakankentän paikalla oli mäntymetsää vuosina 1942—9143. Saksalaiset tarvitsivat puuta parakkiensa materiaaliksi, joten suuret männyt hakattiin pois, ja niistä sahattu puutavara myytiin heille.
Peltolan lapset menivät hakkuuaukiolle mailojen ja pallojen kanssa.
Päättäjät putsasivat juurakot ja kannot pois kentältä. Oli syntynyt myöhempien aikojen alusta sirkusteltoille, tivolilaitteille ja väliaikaiselle parkkipaikalle.
Kirja
Peltolan poikia — Kuvia ja tarinoita vanhasta puu-Peltolasta.
Toimittaneet Martti Puronen ja Teppo Puhakainen.
Kymmenen kirjoittajaa.
Kirjaa voi tiedustella Lappeenrannan maakuntakirjastosta ja Teppo Puhakaiselta.