Etti Kantola
Kaakkois-Suomi erottuu Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemassa maalämpökartassa maalämmön luvattuna maana. Maalämmön käytön mahdollisuudet ovat Suomen parhaat.
— Investoinnin takaisinmaksuaika on kilpailukykyinen verrattuna mihin päin Suomea tahansa, sanoo Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) geoenergiayksikön päällikkö Asmo Huusko.
Kun maalämpöä on tarjolla erityisen hyvin, lämpökaivo voi olla matalampi kuin epäedullisella alueella ja siihen riittää pienempi lämmönkeruuputkisto, joka kuitenkin kerää lämmön tehokkaasti. Nämä seikat pienentävät investointi- ja käyttökustannuksia.
Huuskon mukaan maalämmön edut eivät silti rajoitu erityisen suotuisille alueille. Maalämpöä käytetään paljon Lapissakin. Kyse on siitä, kuinka paljon rahaa tarvitaan sen hyödyntämiseen.
— Maalämpöjärjestelmä toimii yhtä hyvin missä päin maata tahansa.
Huusko antaa kolme selitystä Kaakkois-Suomen otollisille oloille.
Ensimmäinen on kallioperän lämpötila. Jos kallion lämpötila on Helsingissä 11 astetta tai yli, se on samassa syvyydessä Pohjois-Suomessa pari astetta. Etelä-Karjalassa lämpötila on hieman alle 10 astetta.
Toiseksi alueella on kivilajeja, joiden lämmönjohtavuus on hyvä tai erittäin hyvä. Täkäläinen graniitti siirtää hyvin lämpöä energiakaivoihin ja korvaavaa lämpöä pois johdetun tilalle.
Kolmas selitys on kalliota peittävän maakerroksen ohuus. Kun Oulussa voi joutua poraamaan yli 50 metriä kallion löytääkseen, Imatralla kallio voi tulla vastaan parissa metrissä. Se on olennaista, sillä maakerroksen läpi poraaminen on kallista verrattuna kallion poraamiseen.
GTK:n maalämpökartta kattaa koko maan ja on suurpiirteinen. Paikalliset erot jopa tonttien välillä voivat olla merkittäviä. Kivilaji saattaa vaihtua, ja nyppylän päällä olla paksu maakerros porattavana.
Lappeenrannassa on tekeillä kaupunkia koskeva GTK:n maalämpökarttaa tarkentava selvitys. Tavoitteena on tehdä jopa korttelitasoinen kartta, joka luokittelee alueet maalämpömahdollisuuksien mukaan.
— Tämä on yksi työkalu kaupunkilaisille vauhdittamaan maalämmön käyttöönottoa, sanoo Lappeenrannan seudun elinkeinoyhtiön Wirman asiantuntija Eeva Pihlajaniemi.
Kun selvitys kesäkuussa valmistuu, kiinteistön omistaja voi katsoa kaupungin karttapalvelusta osoitteen perusteella tonttinsa tilanteen. Pihlajaniemi sanoo, että tiedot ovat suuntaa-antavia ja varmistus tapahtuu aina koekairauksella.
Asmo Huusko toivoo, että kaupungit huomioisivat maalämmön vaihtoehtona esimerkiksi uusilla asuinalueillaan.
— Usein automaattinen ratkaisu on kaukolämpö, mutta se ei ole aina järkevin. Nykyisillä kaukolämmön hinnoilla maalämpö olisi todennäköisesti edullinen.
Suomi on maalämmön käytössä paljon jäljessä Ruotsia, jossa on vastaavat olot. Huusko sanoo, että Ruotsi on päättänyt luopua öljystä, eikä esimerkiksi tue polttoöljyä verovaroin.
— En näe mitään syytä, miksi kiinteistöjä pitäisi Suomessa lämmittää öljyllä.
Lämpöpumppualalla kilpailu on kiristynyt ja tekijöitä on enemmän, mikä on johtanut hintojen laskuun.
Huuskolla on kotonaan Kokkolassa seitsemän vuotta vanha maalämpöpumppu. Se on jo maksanut itsensä takaisin.
— Pientalossa takaisinmaksuaika on varmuudella alle kymmenen vuotta nykyisilläkin öljyn hinnoilla.
Maalämpö on aurinkoenergiaa
Aurinkolämpö varastoituu kallioperään. Maalämpöpumppu siirtää lämmön rakennukseen veden tai ilman välityksellä.
Kallioon porattu lämpökaivo on yleisin maalämmön talteenottotapa.
Nyrkkisäännön mukaan kaivon syvyys kalliossa on metri lämmitettävää neliötä kohden.
Lämmönkeruuputkistossa kiertää neste, joka lämpenee matkansa aikana.
Maalämpöpumppu tuottaa yleensä sekä lämmityksen että käyttöveden lämmön.
Pumppu toimii sähköllä. Laitteisto on pitkäikäinen ja helppohoitoinen.
Noin puolet pientalon rakentajista päätyy maalämpöön.
Vanhoissa taloissa öljy-, kaasu-, sähkö- ja kaukolämmitystä vaihdetaan maalämpöön.
3—6 senttiä/kWh
Lämmityksen hinta lämpöpumpulla
12—18 senttiä/kWh
Lämmityksen hinta sähköllä tai öljyllä