Kaija Lankia
Korsu 307 on teräbetoninen konekiväärikorsu. Se on varustettu teräksisellä, vuoden 1940 mallisella tähystyskuvulla, joka on osittain naamioitu. Korsussa on varauloskäynti ja kaivo. Majoitustilat on tarkoitettu 20 hengelle. Ampumasektorin keskisuunta on 100 astetta.
Museoviraston inventointi kertoo oleellisen korsusta, joka on saanut mahdolliset ostajat kiinnostumaan 4 500 neliön tilasta Luumäen Suoanttilassa. Itse korsu ei kuitenkaan ole myytävänä, sillä se on valtion Senaattikiinteistöjen omistuksessa, kuten muutkin Salpalinjan linnoituslaitteet.
— Ilmoituksessa puhutaan bunkkerista, mutta sellainen se ei ole. Nämä ovat teräsbetonikorsuja, oikaisee kohteeseen oppaaksi lähtenyt Timo Kuhmola.
Korsu on yksi noin kymmenestä pienellä alueella Kinnarintien tuntumassa. Salpalinja-oppaatkaan, joihin Kuhmola kuulu, eivät ole kaikissa käyneet.
Kiinteistönvälittäjä voi mainostaa korsun tiloja käyttämättöminä.
— Salpalinja toimi ennen kaikkea pelotteena viholliselle. Nämä korsut eivät ole olleet koskaan käytössä, Kuhmola muistuttaa.
Teräs ja betoni eivät 75 vuodessa ole miksikään menneet. Huoneisiin on myöhemmin rakennettu uudet laverit lahonneiden tilalle. Asekammion seinistä ja katosta törröttää vaarallisen pitkiä nauloja, jotka on aikoinaan tarkoitettu akustiikkalevyjen kiinnittämiseen.
Majoitusosaston liesi on viety pois.
— Savutorvet vedettiin niin, että korsussa oli tavallaan keskuslämmitys, Kuhmola kertoo.
Vaikka vastaavia korsuja oli satoja, jokainen niistä on yksilö.
— Pohja on standardi, mutta jokainen on rakennettu ja sisustettu sen mukaan, mitä aineksia on ollut saatavilla.
Metsäpalstan mahdollinen ostaja saa lisäetuna tai -rasitteena myös pätkän Salpalinjan kiviestettä.
Yksi 170:stä
Korsu 308:n mallisia teräsbetonikorsuja on kaikkiaan 170.
Yhden korsun rakentamiseen tarvittiin
250 tonnia sementtiä ja
45 tonnia betoniterästä.
Yhden korsun rakentaminen maksoi nykyisessä rahan arvossa 250 000 euroa.
Lähde: Salpalinja, itsenäisyyden monumentti -esite