Kaisa Juntunen
Lappeenrannassa työskentelevän insinööri Oscar Moradin äidinkieli on kurdi. Kauppias Mediatrice Nyiramugisha puhuu lapsilleen ruandaa ja sambiaa, töitä etsivä Ayan Yusuf puolestaan somaliaa.
Kesämäenrinteen koulun yhdeksäsluokkalaiset Sulayman Rahman ja Nicole Helkala puhuvat kotonaan suomea ja englantia. Rahman saattaa jutella isänsä kanssa myös bengalin kielellä ja Helkala ymmärtää filippiinoa. Heidän luokkakaverinsa Victor Nerubailon äidinkieli on venäjä.
He ovat joukko lappeenrantalaisia, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Lähes seitsemän prosenttia Lappeenrannan asukkaista on vieraskielisiä.
Vieraskielisten määrä on lisääntynyt kaupungissa nopeasti, samoin kielten kirjo. Vuonna 1990 varaskielisten osuus kaupunkilaisista oli vain 0,5 prosenttia, eikä se ollut vuonna 2000 enempää kuin 2,4 prosenttia.
Myös Imatralla asuu runsaasti vieraskielisiä. Siellä heitä on 5,4 prosenttia väestöstä.
Muualla Etelä-Karjalassa asuu selvästi vähemmän vieraskielisiä: Taipalsaarella 3,4 prosenttia, Luumäellä 2,8 prosenttia, Ruokolahdella 2,2 prosenttia, Rautjärvellä ja Lemillä 2,0 prosenttia, Parikkalassa 1,9 prosenttia ja Savitaipaleella 1,0 prosenttia.
Yliopisto ja ammattikorkeakoulu lisäävät merkittävästi kaupungin kansainvälisyyttä.
Iranilainen Oscar Moradi tuli Lappeenrantaan opintojen perässä. Tie tänne kulki monen mutkan kautta.
Nuorena miehenä Moradi lähti poliittista vainoa pakoon Thaimaahan. Sieltä matka jatkui turvapaikanhakijana Rovaniemelle, myönteisen päätöksen jälkeen Helsinkiin ja sieltä edelleen Etelä-Karjalaan.
Moradi valmistui joulukuussa Saimaan ammattikorkeakoulusta ja sai heti oman alan töitä Technopoliksessa toimivasta Bintecistä.
— Haluan opiskella lisää, joten hain yliopistoon.
Moradin perhe on yhä Iranissa, mutta mies ei ole käynyt siellä lähtönsä jälkeen.
— Suomessa voin päästä eteen päin omilla kyvyilläni ja ahkeruudella. Jos pääsen yliopistoon, opiskelen työn ohessa.
Pakolaisuus ajaa ihmisiä liikkeelle kotimaastaan, ja heitä ajautuu Lappeenrantaan maailman eri kolkista.
Mediatrice Nyiramugisha lähti aikoinaan Ruandan sotaa pakoon Sambiaan. Sieltä hän muutti Suomeen ja Kotkan kautta Lappeenrantaan.
Nyt Nyiramugisha pyörittää etnistä ruokakauppaa Valtakadulla. Kun vastaanottokeskuksen asukkaita tulee ostoksille, liikkeessä sorisee lukuisten kielten sekoitus.
— Onneksi osaan kymmentä kieltä, Nyiramugisha sanoo.
Viiden lapsen äiti sanoo kotiutuneensa hyvin Lappeenrantaan. Kaupanpidon ohella hän opiskelee ammattikorkeakoulussa restonomiksi haaveenaan oma ravintola.
Ayan Yusuf oli alle kouluikäinen tullessaan Suomeen. Perhe asui aluksi Järvenpäässä. Viimeiset 14 vuotta Yusuf on asunut Lappeenrannassa.
Yusuf on valmistunut ammattiopisto Sammosta sekä myyjäksi että kahvila-ravintolatyöntekijäksi.
— Jos en saa töitä, menen jatkamaan opintoja. Haluaisin valmistua tarjoilijaksi.
Kahden lapsen äiti pitää Lappeenrantaa mukavan rauhallisena paikkana.
Maantiede selittää osaltaan Lappeenrannan kansainvälisyyttä. Rajakaupunkiin on muuttanut paljon itänaapureita.
Victor Nerubailo oli kaksivuotias, kun hänen perheensä muutti Moskovasta Lappeenrantaan.
— Äiti tuli tänne ensin töihin ja huomasi, että tämä on hyvä paikka asua, Nerubailo kertoo.
Nerubailo ei usko, että asettuu itse Lappeenrantaan. Hän on hakenut lyseon lukion IB-linjalle tähtäimessään kansainvälinen ylioppilastutkinto. Mielessä siintelee muutto Englantiin.
Rakkaus heittelee ihmisiä maailman laidalta toiselle.
Sulayman Rahmanin äiti on suomalainen, isä bangladeshilainen. Poika syntyi Bangladeshissa, josta perhe muutti äidin kotikonnuille Lappeenrantaan Sulaymanin ollessa 7-vuotias.
— Bangladeshissa oli niin levotonta, Rahman taustoittaa.
Nicole Helkala syntyi Kanadassa. Hänen isänsä on suomalainen ja äitinsä filippiiniläinen. Perhe muutti Lappeenrantaan, kun tyttö oli 6-vuotias.
— Isä halusi takaisin kotimaahan, Helkala kertoo.
Nämäkin nuoret ovat suuntaamassa kauas Lappeenrannasta. Sekä Rahman että Helkala hakevat IB-lukioon ja suunnitelmissa on muutto Yhdysvaltoihin.
Skinnarilan koulussa joka neljäs vieraskielinen
Skinnarilan koulu on ylivoimaisesti Lappeenrannan kansainvälisin. Siellä joka neljäs oppilas on vieraskielinen.
Lönnrotin, Nuijamaan ja Voisalmen kouluissa yli 10 prosenttia oppilaista on vieraskielisiä
Heti maahan tultuaan oppilas osallistuu perusopetukseen valmistavaan opetukseen yhden lukuvuoden ajan. Sitä järjestetään Joutsenon, Sammonlahden ja Skinnarilan kouluissa, joista oppilaat siirtyvät lähikouluihinsa.
Kaikille vieraskielisille oppilaille tehdään oma oppimissuunnitelma. Suomen kielen oppiminen on keskeinen tavoite.
— Koska Lappeenrannassa on jo vuosia järjestetty perusopetukseen valmistavaa opetusta ja meillä on ollut jo vuosia useissa kouluissa vieraskielisiä oppilaita, on meillä hyvät valmiudet vieraskielisten oppilaiden opetuksen järjestämiseen. Jos määrät nousevat huomattavasti ja meille alkaa tulla huomattavasti enemmän luku- ja kirjoitustaidottomia lapsia, se asettaa omat haasteensa, sanoo perusopetusjohtaja Mari Routti. | Kaisa Juntunen
Sairaalassa tarvitaan tulkkausta
Tulkin apu on entistä useammin tarpeen sairaalan päivystyksessä.
Vastaanottokeskuksista tulee päivystykseen suuri määrä asiakkaita, jotka tarvitsevat apua. Suuri osa tulkkauksista hoidetaan etäpalveluna tulkkikeskuksesta.
Henkilökunnan kielitaito auttaa siinä, että englantia ja venäjää puhuvat potilaat pärjäävät ilman tulkkia. Sairaalassa on monia venäjää puhuvia lääkäreitä.
— Yksinkertaisimmat asiat hoituvat terveydenhuollossa usein ilman tulkkia jo melko pian maahantulon jälkeen, mutta vaativimpien asioiden selvittelyyn tarvitaan kielellistä apua puolin ja toisin, sanoo Merja Heino-Kukkurainen, Eksoten maahanmuuttopalvelujen esimies.
Usein asiakkaat tuovat mukanaan kieltä paremmin osaavan tuttavan tai sukulaisen tukihenkilöksi.
— Perheiden lapset oppivat usein kielen nopeammin kuin vanhemmat, mutta lasten käyttämistä tulkkeina vanhemmilleen vältetään, Heino-Kukkurainen sanoo.