Teksti Matti Saarela
Kuvat Mika Strandén
Taidekoulu Estradin rehtorin Ritva Aallon mukaan on hyödyllistä tarkastella ilmiöitä ja itseään välillä ulkopuolisen silmin, vaikka ei olisikaan uudesti syntynyt William Shakespeare.
— Draama on vuorovaikutusta, keino kokea. Draamatekniikoita on lukemattomia. Yhteistä niille on se, että lopputulos on aina enemmän kuin osiensa summa.
Aalto jatkaa, että draama sisältää paitsi tekemistä myös tuntemista turvallisessa ympäristössä. Draaman avulla voi kokeilla muita vahingoittamatta myös vihamielisiä tunteita. Voi riidellä tai käyttäytyä kuin rasisti.
— Se on keino kokeilla kasvokkain, miltä tällainen käytös tuntuu ja miten se vaikuttaa itseesi sekä näiden tunteiden kohteeseen. Draama on monessa mielessä todellisen elämän peilikuva.
Aalto on lastentarhanopettaja ja draamakasvattaja. Hän ei ole oppinut rohkeaa elämänasennettaan Jyväskylän yliopiston draamakasvatuksen opetusohjelmasta, vaan isältään ja äidiltään.
— Minun isäni opetti, että jokainen ihminen on arvokas. Sen takia minä en ole ymmärtänyt pelätä ketään, oli tämän titteli mikä hyvänsä.
Maan isokenkäisiin Aalto pääsi tutustumaan vuosituhannen alussa, kun hän perusti yhdessä englantilaisen Roger Hancockin kanssa yrityksen, joka koulutti yhteisöjen ja yritysten työntekijöitä draaman keinoin. Yksi Action in Management Suomen ensimmäisistä asiakkaista oli valtiovarainministeriö.
Yritys käytti ammattinäyttelijöitä draaman esittäjinä. Joskus myös koulutettavat saivat rooleja. Entinen valtiosihteeri Raimo Sailaskin näytteli tolppaa, johon ripustettiin kyltti.
Valtiovarainministeriön strategiapaperi, jonka sisältöä draaman keinoin tutkittiin, oli Aallon mukaan kova pala nieltäväksi. Harmaan virkamieshabituksen ja jargonin takaa Aalto kuitenkin löysi myös ihmiset, monta vaikuttavaa persoonallisuutta.
— Joku kirjoitti romaania pöytälaatikkoon, joku toinen harrasti runoutta, kolmas soitti saksofonia.
Ihmisten tasa-arvo syntyy oikeudenmukaisuudesta. Myös tämän hyveen Aalto on imenyt itseensä äidinmaidosta, kuten on tapana sanoa.
— Äitini opetti minulle rehellisen yrittämisen säännöt. Lapsena me poimimme kieloja ja myimme niitä torilla. Kun huomasin, että muut myivät kalliimmalla kuin minä, nostaa hurautin ahneuksissani myös omien kukkien hintaa. Äiti moitti minua siitä ja sanoi, ettei niin saa tehdä.
Äidin opit olivat Aallon mielessä myös silloin, kun hän näytteli Anttilan tavaratalossa myymälävarasta. Aallolle näytettiin, mitkä kapistukset hänen piti varastaa. Vain vartija tiesi, että Aalto oli näyttelijä, muu henkilökunta ei.
— Täytyy sanoa, että se oli roolisuoritus, jonka aikana sydän hakkasi. Tuntui aivan kauhealta olla varas.
Anttilan myymälävarasperformanssi näytti myös konkreettisesti, miten lähellä draama, kuviteltu ja näytelty todellisuus, ja se oikea todellisuus välillä kulkevat. Tilaisuutta varten huolella kalibroidut hälyttimet myymälän kassoilla eivät toimineet.
— Vasta kolmas hälytin toimi, ja vartija, joka sattui olemaan minun entinen oppilaani, otti minut kiinni.
Oikeudenmukaisuutta Aalto nousi puolustamaan jo koulutyttönä, kun kansakoulussa laulunopettaja haukkui rumasti yhtä luokan oppilaista.
— Sanoin opettajalle, etteivät hänen vaatteensa ole likaiset. Risaiset ne ovat siksi, että he ovat niin köyhiä. Jouduin tunnin jälkeen jäämään puhutteluun, mutta oma opettajani ymmärsi myös minun kantani. Se oli ensimmäinen ay-toimenpiteeni.
Sen jälkeen Aallon uralle on mahtunut muitakin ay-toimenpiteitä. Hän on toiminut Akavan luottamusmiehenä ja Lappeenrannan kaupungin päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna. Aalto on istunut sekä Saimaan lastentarhanopettajien hallituksessa puheenjohtajana, että Lastentarhanopettajien liiton hallituksissa.
— Velipuoleni oli betoniraudoittaja, ay-aktiivi ja kommunisti. Kommunistina minuakin pidettiin, vaikka anoppini oli kokoomuslainen ja myöhemmin istuin vasemmistoliittolaisena valtuustossa. Taiteen perusopetuksen puolesta olen temmeltänyt viimeiset vuoteni alan liitoissa.
Seurustelun entisen poikaystävänsä ja nykyisen aviomiehensä Markku Aallon kanssa Ritva Jäntti aloitti 17-vuotiaana.
— Me olimme kaveriporukasta ensimmäinen pari, joka meni naimisiin.
Aalto on paljasjalkainen lappeenrantalainen.
— Olen syntynyt, kasvanut ja elänyt Leirikadun, Kesämäen ja Tykin muodostamassa Bermudan kolmiossa.
Aallon lapsuus oli onnellinen.
— Siihen aikaan miehet pitivät kunnia-asianaan elättää perheensä, ja äiti oli kotona.
Perhe asui itse rakennetussa omakotitalossa. Parhaat ystävät ja leikkikaverit löytyivät Jäntin perheen kahdelle tyttärelle ihan naapurista.
— Me olemme saaneet ihan oikeasti Summerhill-kasvatuksen, ja sehän ei tarkoita sitä, ettei meillä olisi ollut rajoja!
Lastentarhanopettajaksi Aalto valmistui vuonna 1977. Sen jälkeen hän on kasvattanut kahden oman lapsensa lisäksi suuren joukon lapsia ja nuoria.
— Olen joskus laskenut, että näitä lapsia on ainakin 500, Aalto sanoo ja näyttää valokuvaa tarhalaisistaan ja kahdesta Somaliasta alaikäisenä tulleesta pojasta.
— Pojat pyysivät, että ryhtyisimme mieheni kanssa heille vanhemmiksi, kun omat ovat niin kaukana.
Vuodesta 2010 Aalto on valanut lapsiin ja nuoriin itseluottamusta ja tulevaisuudenuskoa Taidekoulu Estradin rehtorina. Myös kouluaan hän puolustaa kuin tiikeriemo pentujaan. Ei toki kynsin, vaan niitäkin terävämmillä ajatuksilla. Aaltoa on kovakorvaisimmankin teatteri- ja taidekasvatuskriittisen pakko ainakin kuunnella.
— Minä uskon nuoriin ja lapsiin. Jokaisella heistä on omat vahvuusalueensa, joiden avulla he voivat loistaa.
— Taiteen keinoin nämä lapset ja nuoret voivat tukea omaa minuuttaan ja löytää itsestään asioita, joita he eivät ehkä muuten löytäisi.
Minä en ole ymmärtänyt pelätä ketään, oli tämän titteli mikä hyvänsä.
Ritva Aalto
Syntynyt vuonna 1953 Lappeenrannassa.
Kirjoitti ylioppilaaksi Saimaan yhteislyseosta vuonna 1973.
Valmistui lastentarhanopettajaksi Jyväskylän lastentarhanopettajaseminaarista vuonna 1977.
Valmistui Jyväskylän yliopistosta draamakasvattajaksi vuonna 1996.
Perusti draamaa työpaikkakoulutuksessa käyttävän palveluyrityksen Action in Management Suomen vuonna 2002.
Ritva Aallon ja Leena Luostarisen yritys sai valtion Vuoden palvelutuottajapalkinnon vuonna 2006 .
Taidekoulu Estradin rehtori vuodesta 2010, jää eläkkeelle syksyllä.
Naimisissa, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
Rakastaa läheisiään.
Inhoaa kieroilua.
Ihmettelee, miksi kuutioita survotaan toistuvasti pyöreisiin reikiin.