Prinsessa saa uudet helmat

Lappeenranta. Yli satavuotiaan Prinsessa Armaadan alkuperäinen pohja vaihtuu uuteen. Samalla ravintolalaivan alakerta uusiutuu aiempaa ahkerampaan käyttöön.

Etti Kantola

Prinsessa Armaadan pohjasta näkee läpi. Eikä vain yhdestä kohdasta, vaan kymmenistä. Välillä läpi suihkuaa kipinöitä, kohta metallimiehen turvakenkään verhottu jalka. On yli satavuotiaan pohjan vaihdon aika.

Onneksi Prinsessa on aaltojen sijaan kiskoilla. Sen alla on kelkka, joka nousee vinssillä raiteita pitkin Saimaasta Kanavansuun telakalle.

 

Kuusi miestä ahertaa laivan helmojen kimpussa nyt toista viikkoa. Kuuluu räminää ja räiskettä, ja leka heiluu.

Teräs savuaa, kun polttoleikkauslaite siivuttaa pohjaa. Siinä murenee jo hauraan näköistä pohjaa, joka on ollut paikallaan vuodesta 1902.

Vanhaa pohjaa olivat heikentäneet erinäiset sattumukset.

— Vuonna 1918 alus upotettiin Aurajokeen, kertoo ravintolalaivayrityksen toimitusjohtaja Juha Nalli.

Paikat täplittävät teräspintaa limittäin ja lomittain. Keula kertoo enemmän kuin historiankirjat, kivilläkin on käyty.

Sadan tonnin painoista paattia on korjattava pienissä osissa. Laiva kun ei voi leijua ilmassa pohjan vaihdon ajan.

— Ei voi purkaa liikaa kerralla, ettei jouduta viemään laivaa Ovakolle, tuoretta teräspalkkia sopivaksi leikkaava Ilkka Jokimies sanoo.

Samasta syystä Lauritsalan koneistus ja levy -yhtiön työntekijät laittavat pajalla esivalmisteltuja uusia kaaria samantien irti hitsattujen tilalle. Laivan koossa pitäviä kaaria on kuutisenkymmentä paria, ja niiden ympärille hitsataan metallilevyt pohjaksi ja kyljiksi.

Hinaaja nouti Armaadan keskustasta Kanavansuulle terassikelien loputtua syyskuussa. Jo sitä ennen alkoi sisustuksen purku Satamatorilla.

— Puutavaraa vietiin pois melkein kymmenen tonnia, Nalli kertoo.

Laiva piti riisua kannen alta metallikuoreksi, sillä tulitöiden vuoksi lähellä ei saa olla mitään syttyvää. Alakerrasta on nyt jäljellä repaleinen metallirunko ja laivan vanha höyrykone.

Nalli kertoo, että tilauskäytössä ollut alakerta uusitaan, ja se on jatkossa auki aina, kun terassikin. Minkälainen alakerrasta tulee?

— Vähän erilainen ravintola kuin perinteinen laivaravintola.

Nalli vihjaa, että paikka henkii ruuman ja konehuoneen tunnelmaa, ja höyrykone saa jäädä paikalleen. Samanhenkisiä sisustuselementtejä löytyy keulassa painolastina olleista entisajan työvälineistä.

— Kristallikruunuja ei ole tulossa.

Suunnitteilla on myös kierreportaita helppokulkuisempi sisäänkäynti alakertaan.

Keittiö- ja varastotilat laajenevat ja muuttuvat käytännöllisemmiksi, mutta ruokalista jatkaa entisellä linjalla.

— Ehkä remontti mahdollistaa uusia annoksia, kun keittiöön tulee enemmän tilaa koneille ja laitteille.

Yläkerta ja laivan ulkoasu eivät muutu.

 

Armaadan nosti maalle Kanavansuun perinnelaivatelakkayhdistys. Sen telakalle Armaadan kokoinen alus sopii hyvin, ja painavammankin sinne voisi nostaa.

Yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Imeläinen kertoo, että telakalla on ollut aiemminkin isoja laivoja, muun muassa museolaiva Salama ja risteilylaivoja. Ei kuitenkaan ravintolalaivoja.

Telakka vastaa alusten nostosta, laskusta ja säilytyksestä ja antaa tarvittaessa neuvoja. Ulkopuoliset urakoitsijat tekevät korjaustyöt.

Armaada on tavannut käydä telakalla kerran vuosikymmenessä. Nyt reissu on tavallista mittavampi, ja sen valmistelu alkoi pari vuotta sitten.

Imeläinen kertoo, ettei näin ison remontin tekijöitä ole helppo löytää, mutta joitakin mahdollisuuksia oli tiedossa. Juha Nalli on neuvoista kiitollinen.

— Olen ravintoloitsija, en mikään metallityömies.

 

Prinsessan paluupäivä Kaupunginlahdelle on vielä avoin. Jos pohjatyöt edistyvät hyvin eikä talvi tule aikaisin, laiva palaa vielä syksyllä, ja sisustustyöt jatkuvat Kaupunginlahdella. Jos pohja vaatii aikaa ja Saimaa ehtii jäätyä, ravintolalaiva viettää talven telakalla, ja saapuu Satamatorin laitaan valmiiksi laitettuna.

Uusi pohja jatkaa laivan elinkaarta todennäköisesti pitkälti toistasataa vuotta. Laituripaikka on Kaupunginlahdella toistaiseksi.

Aluksen omistaa Prinsessa Armaada ky, joka on samaa yritysrypästä ravintolatoimintaa harjoittavan Armpa oy:n kanssa. Yritys maksaa remontin itse, sillä Armaada ei ole museolaiva, eikä tukea tule ulkopuolelta.

Vaikka remontti on mittava, kaikki tekijät ovat läheltä.

— Lasku on iso, useita satoja tuhansia sisustustöineen, mutta kaikki raha jää maakuntaan, Nalli sanoo.

Remonttirahoja Prinsessa alkaa hankkia takaisin ensi vappuna. Asiassa auttaisi kulunutta vuotta helteisempi keskikesä.

— Remontit maksetaan käytännössä heinäkuussa.

 

Kirjoittaja:
Etti Kantola