Timo Laitakari
Viime joulukuussa Lappeenrannan valtuusto päätti myöntää kaupunginteatterille 270 000 euron lisämäärärahan kohonneiden vuokrien kattamiseen. Teatteri toivoi pysyvää rahoitusta, mutta valtuusto antoi sen pitkin hampain vuodeksi.
Nyt sama asia on taas edessä. Uusi teatteri ei vieläkään selviä vuokrista sillä rahamäärällä, joka budjetista löytyy. Tilanne ei tästä äkkiä muutu, joten valtuuston pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja linjata, miten tästä päästään eteenpäin.
Realistisia vaihtoehtoja on noin kolme, eikä mikään niistä tuoksu ruusulle: 1) Teatteri jää ilman lisärahoja ja supistaa toimintaansa. 2) Teatterin lisärahat katetaan muusta kulttuuritoimesta, mikä tarkoittaa muun muassa Ratsuväkimuseon lakkauttamista ja avustusten leikkaamista. 3) Lisäraha kaivetaan jostain muusta kaupungin toiminnasta.
Mistä tässä pohjimmiltaan on kyse?
Ensinnäkin siitä, että kaupungin talous on tiukalla ja jokainen euro on valtuustokauden säästökuureissa käyty tarkkaan läpi.
Toisaalta kyse on siitä, että kaupunki päätti rakentaa uuden hienon teatteritalon, mutta ei ole valmis maksamaan siitä enempää kuin vanhasta homeisesta teatterista aikanaan maksoi.
Syksyllä 2015 käyttöön otettu teatterikiinteistö maksoi noin 22 miljoonaa euroa. Valtio kuittasi menoista 4 miljoonaa ja kaupunki loput. Kaupunki otti rakentamista varten lainan, jonka lyhentäminen ja korot jäivät vuokrien kautta teatterin itsensä maksettavaksi. Teatterille ei kuitenkaan myönnetty lisärahaa kohonneiden kustannusten kattamiseen.
Moni kulttuurinystävä on ihmetellyt, pitääkö teatterin vuokran olla niin suuri. Vuokra on kuitenkin laskettu niin, että se vain kattaa teatterikiinteistöstä kaupungille aiheutuvat kulut.
Rakennuksen omistaa kaupungin kiinteistöyhtiö. 1,2 miljoonan euron vuosivuokralla yhtiö maksaa lainan korot ja lyhennykset, lämmityksen, sähköt ja vastaavat. Jos vuokraa lasketaan, lainat ja kulut jäävät hoitamatta ja ongelma vain siirtyy toiseen paikkaan.
Uuden teatterin vuosivuokra on noin 800 000 euroa suurempi kuin se oli vanhassa. Jotta teatterin talous pysyy tasapainossa, se siis tarvitsee saman verran lisätuloja.
Vaihtoehtona toki on, että teatteri leikkaa kulujaan. Sitä voi kukin miettiä, kuinka järkevää on rakentaa uusi kallis teatteritalo ja samaan aikaan leikata varsinaista teatteritoimintaa. Henkilöstömenot ovat teatterissa selvästi suurin yksittäinen kuluerä.
Tulojen lisääminen kuulostaa teoriassa loistavalta tavalta rahoittaa aukko. Tässä keskustelussa realismi on kuitenkin unohtunut. Vanhan teatterin aikaan hyvänä vuonna lipputuloista saatiin kasaan reilut 400 000 euroa. Jos tulotavoite kolminkertaistetaan, ei pidä ihmetellä, jos sitä ei saavuteta.
Teatteri itse on esittänyt, että realistinen – vaikkakin haastava – tavoite sille olisi noin 800 000 euron myynti. Luku sisältää paitsi pääsyliput myös teatterin tilojen vuokraamisen ulkopuolisille ja vierailuesitykset.
Perusongelma on ollut tiedossa pitkään. 800 000 euron lisäkuluista puhuttiin valtuustossa jo 2011, kun teatterin rakentamisesta päätettiin. Sitä valtuusto ei ikävä kyllä ratkaissut, miten aukko katetaan.
Tällä valtuustokaudella linjaksi on muodostunut, ettei lisärahaa myönnetä. ”Toimialan tulee toiminnallisilla muutoksilla, yhteistyössä Teatterikiinteistö Oy:n kanssa tehtävällä tilojen ulosvuokrauksella ja lipputuloja kasvattamalla kattaa vuokrakustannuksen noususta aiheutuvat menot.” Näin asia kirjattiin jo vuoden 2014 talousarvion perusteluihin.
En tiedä kuinka syvällisesti asiaa aikanaan pohdittiin. Ehkä mukana oli toiveajattelua. Ehkä ikävä päätös haluttiin lykätä tuonnemmas. Teatterilta on viestitty koko ajan, että tavoitteet ovat mahdottomia. Moni päättäjä taas näkee, ettei teatterilla ole ollut riittävää yritystä uusien toimintatapojen miettimiseen.
Sillä voi aina jossitella, olisiko teatteri pitänyt jättää rakentamatta. Vanhat tilat olivat joka tapauksessa tiensä päässä. Vanhan talon kunnostus olisi saattanut onnistua vähän halvemmalla. Sitä tosin ei tiedetä, miten olisi käynyt miljoonien valtionavulle.
Siinäkään vaihtoehdossa itse perusongelma ei olisi hävinnyt: yli kymmenen miljoonan euron laina olisi joka tapauksessa nostanut kiinteistön vuokran tasolle, josta teatteri ei selviä.
Kannattaa muistaa sekin, että teatterin rakentaminen juuri Ison-Kristiinan yhteyteen oli osaltaan vaikuttamassa koko kauppakeskuksen jättiremontin toteutumiseen. Uusi kauppakeskus tuo kaupungille vuodessa satojen tuhansien verotulot.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies.