Sari Pullinen
Ensin oli kuvataide. Eija Tammisto rakasti piirtämistä, maalaamista ja kuvanveistoa. Kirjoittaminenkin kiinnosti, mutta äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot yliopistossa nostivat riman korkealle.
— Ajattelin, etten itse osaa kirjoittaa, ja analysoin liikaa, Tammisto muistelee.
Jossain kohtaa hän kuitenkin vapautui, ja kirjoittaminen alkoi tuntua hyvältä.
Rentoutumisen seurauksena viime kesänä julkaistiin Tammiston ensimmäinen runokirja Naisen todistuksen mukaan ketään ei saa tuomita.
Runojen kuvasto ei ole hempeimmästä päästä. Tekstit vaativat ja saavat ajattelemaan, kauhistuttavatkin.
Tammisto haluaa antaa runoillaan äänen vaiennetuille.
— Runoissani on todella vanhoja juttuja, sukupolvien ajan kestänyttä kivun tunnetta ja pelkoja. Runot lähtivät isäni äitipuolen tarinasta. Isän oma äiti kuoli synnytykseen, ja pohdin, miten äidin puuttuminen on vaikuttanut isään.
Naiseus on Tammiston teksteissä vahvasti läsnä. Feministisiksikin niitä voi luonnehtia.
Tammisto tietää, että syvällä itsensä kanssa painiskelleet ihmiset ovat saaneet apua hänen kirjastaan.
— On hienoa, jos olen pystynyt runoillani koskettamaan jotakuta.
Hän ajattelee, että feminismi on äänen antamista kaikille niille, jotka eivät sitä muuten saa.
— Ja sellaisia on paljon meidän ajassamme, hän huomauttaa.
Vasta kun kirjallisuuslehti Reviiri julkaisi Tammiston kirjoituksia 2000-luvun alussa, hän tajusi kirjoittavansa runoja.
— Aloin karsia tekstejäni. Nyt ne ovat ilmaisultaan hyvinkin anorektisia.
Hänen kirjansa runokuvat nousevat alitajunnasta. Hän kirjoittaa linnuista, kuoleman ja sielun kuvista. Tekstin lomassa juoksevat linnun puhdistusohjeet.
— Kyniminen on tavallaan väkivaltaa, mutta kuitenkin siinä tehdään äärettömän hienoa ruokaa nautittavaksi.
Valveen ja unen rajamaat ennen nukkumaanmenoa ovat Eija Tammistolle parasta kirjoitusaikaa.
— Ikään kuin olisin pilkillä pimeänä yönä. Alitajunnasta nousee mitä nousee ja sitten katsotaan, mitä niistä hyväksytään.
Iso perhe on vaatinut vuosien mittaan paljon äidin huomiota. Tekstiä on syntynyt niinä hetkinä, kun on jäänyt joutilasta aikaa.
Mutta lasten maailma on myös ollut inspiroiva ja antanut uusia näkökulmia.
Uuden kokoelman runot ovat jo tekeillä. Tammisto kuvitteli ja toivoi, että siitä tulisi edellistä kevyempi teos, mutta niin ei taidakaan käydä.
Eija Tammisto
Syntynyt 1960 Imatralla (omaa sukuaan Voutilainen), varttunut Joutsenossa, asuu Turussa, jonne muutti 1980 opiskelemaan.
Koulutukseltaan luokanopettaja sekä äidinkielenopettaja.
Työskentelee yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana.
Perheessä aviomies ja neljä lasta.
Harrastaa kirjoittamista, lukemista, liikuntaa.