Juhana Nyman
Finnkinon ketjujohtaja Ismo Määttä klikkaa sivun auki kannettavasta tietokoneestaan. Ruudulle rävähtää neljän kuvan sommitelma muovikääreisiin pakatuista esineistä.
Ensimmäisessä kuvassa näkyvät elokuvateatteri Nuijamiehestä viedyt aulapenkit. Seuraavissa kuvissa ovat Kino-Aulasta tuodut tuplapenkit, varastosta löytyneet rivit Nuijamiehen ja Kino-Aulan alkuperäisiä penkkejä sekä Kino-Aulan kattolamput.
Seuraavien klikkauksen takaa löytyvät Nuijamiehen aulavalot, seinävalot, Kino-Aulan kello sekä muita valaisimia ja julisteita. Ja lopulta Nuijamiehen valomainos.
— Kino-Aulan valomainos oli tuulen mukana heiluva pahvi, jolla tuskin on arvoa, Määttä sanoo.
— Kaikki tunnelmaa luovat valot ovat asianmukaisesti varastoituna. Myös joitain lipastoja, jotka ovat mahdollisesti alkuperäisiä.
Säilytetyt tavarat ovat Määtän mukaan Finnkinon varastolla Helsingissä.
— Katsoimme, millä on kulttuurihistoriallista arvoa tai mitä voisimme hyödyntää muissa teattereissamme. Paljon irtaimistoa meni kierrätykseen.
Kierrätykseen päätyivät muun muassa molempien teattereiden istuimet, jotka Määtän mukaan olivat 1980- ja 1990-luvuilla paljon käytettyä mallia, eivätkä erityisen arvokkaita.
Finnkinon ketjujohtaja Määttä sekä myynti- ja markkinointijohtaja Kalle Peltola saapuivat maanantaina varta vasten Lappeenrantaan kiillottamaan yhtiön kolhiintunutta julkikuvaa. He halusivat kertoa Finnkinon näkemyksen siitä, mitä lappeenrantalaisille elokuvateattereille on tapahtunut sen jälkeen, kun Finnkino osti ne Elokuva Luotolalta maaliskuussa.
— Aika paljon on tullut lehtijutuissakin ilmi asioita, joissa on faktavirheitä, Peltola sanoo.
Eniten kaksikkoa hiertää Nuijamiehen ja Kino-Aulan kiinteistöt omistavan Osuuspankin kommentointi sen jälkeen, kun Finnkino päätti lopettaa teattereiden toiminnan kesäkuun lopussa.
Etelä-Karjalan Osuuspankin toimitusjohtaja Petri Krohns on aiemmin kertonut, että Osuuspankki olisi ollut halukas jatkamaan Finnkinon vuokrasopimusta. Krohnsin mukaan tarjottu sopimus olisi ollut edellisen ehtojen mukainen ja voimassa toistaiseksi.
Finnkino ei hänen mukaansa kuitenkaan halunnut uusia vuokrasopimusta, koska teatteritoiminta Lappeenrannassa ei ollut kannattavaa. Finnkinon mukaan teatteritoiminnan lopettamisen syy oli se, että Osuuspankin tarjoama sopimus oli huono, eikä pankki ollut halukas tekemään tarvittavia investointeja. Krohnsin mukaan neuvotteluissa ei edes keskusteltu investoinneista.
Määttä tyrmää Krohnsin puheet. Hänen mukaansa tarjottu sopimus oli puolen vuoden mittainen.
— Jos teemme kuuden kuukauden sopimuksia, joudumme neljän kuukauden välein käynnistämään koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Se ei anna vuokralaisella kovin hyviä lähtökohtia, että tarjotaan puolen vuoden sopimusta eikä tehdä investointeja.
Määttä vakuuttaa edelleen, että Finnkino osti elokuvateatterit aikeenaan jatkaa niiden toimintaa. Kaupan tarkoitus ei ollut kilpailijan ostaminen pois markkinoilta.
Miksi teitte kaupat, vaikka tiesitte jo tuolloin, että rakennusyhtiö Jatke oli tehnyt kiinteistöjen ostosta esisopimuksen ja että rakennukset mahdollisesti puretaan?
— Lähdimme siitä, että muutkin vaihtoehdot kuin lopettaminen ovat mahdollisia, kun tuli uusi omistaja, joka oli valmis panostamaan toimintaan.
Finnkinon ja Osuuspankin näkemykset tapahtumista eroavat monilta osin. Kun heinäkuun alussa selvisi, että Finnkino oli tyhjentänyt elokuvateatterit kaikesta irtaimistosta, yhtiöstä kerrottiin, että tavarat on varastoitu asianmukaisesti. Määttä tiedotti, että yhtiö oli tiedustellut kiinteistön omistajalta, onko kiinteistöjen suojeluasiassa jotakin, joka täytyisi ottaa huomioon irtaimiston siirrossa.
Osuuspankki vastasi kertomalla julkisuuteen, ettei Finnkino ollut kysynyt Osuuspankilta mahdollisen suojelun vaikutuksista irtaimistoon.
Tässä kohtaa Finnkino vaikeni. Yhtiö viestitti Määtän suulla, ettei se keskustele asiasta enää julkisuudessa. Julkisuudessa likapyykin pesu silti jatkui.
Kun Yle viime viikolla uutisoi silminnäkijähavaintoihin perustuen, että teatterien irtaimisto olisi viety kierrätykseen, Finnkinon mitta tuli täyteen.
— Tässä on syntynyt käsitys, että Finnkino valehtelee, Määttä sanoo ja klikkaa tietokonettaan.
Ruudulle aukeaa sähköpostikeskustelu, jonka osapuolina ovat Määtän lisäksi muun muassa pankinjohtaja Mauno Muukkonen Osuuspankilta ja aluejohtaja Jari Salonen Jatkeelta.
13. kesäkuuta Ismo Määttä lähetti heille sähköpostin, jossa ilmoitti irtaimiston poistamisen alkavan juhannuksen jälkeisellä viikolla. Samalla hän kysyi, oliko kiinteistön omistajalla asiaan jotain lisätietoa, joka tulisi huomioida.
Muukkonen ja Salonen vastasivat sähköpostin muihin osiin, mutta eivät irtaimiston siirtoa koskevaan kysymykseen.
16. kesäkuuta Määttä toisti kysymyksen.
Salonen vastasi, että tulevan urakoitsijan kanta on sama kuin aiemminkin. Muukkonen vastasi, ettei ollut mitään huomioitavaa, mikä ei olisi tullut esille jo aiemmin.
Hän välitti vielä postin Petri Krohnsille saatesanoin: ”Onko Petri tähän jotain lisättävää?” Krohns ei vastannut mitään.
Mitään huomioitavaa ei tullut myöskään Finnkino Strandin teatteripäällikön Malla Sevónin ja Krohnsin katselmuksessa, joka käytiin ennen kuin irtaimistoa oli siirretty. Sevón viestitti sähköpostilla Määtälle, että pankki oli ollut tyytyväinen suunnitelmiin.
Aiemmasta toiveestaan poiketen Osuuspankki ei ollut kiinnostunut ostamaan mitään irtaimistosta.
— Meillä ei ollut tietoa siitä, että teatterin irtaimistoon, joka on kaupassa tullut meille maaliskuussa, kohdistuisi jotain suojelutoimia, Määttä väittää.
Hän ihmettelee muun muassa sitä, että Osuuspankin puolelta julkista keskustelua on käynyt juuri Krohns, joka ei hänen mukaansa osallistunut vuokraneuvotteluihin.
— Emme ole tavanneet häntä koskaan.