Categories
Artikkelit

Käytännöllistä taidetta kunnissa

Kuvataide. Etelä-Karjalan pienissä kunnissa teokset ovat lähinnä lahjoituksia ja sisustuselementtejä. Vähäisten hankintojen ohjenuora on paikallisuus

Petteri Värtö

Kulttuurituottaja Virve Niiranen tarkistaa Anatoly Annenkovin öljyvärimaalauksen tekovuotta Luumäen kunnantalossa. Kurkistelut ovat kuuluneet Niirasen ohjelmaan Luumäen julkisissa rakennuksissa viime viikkoina, kun hän on koonnut kunnan omistamaa taidetta näytteille yhden teoksen sisälle, vuonna 1988 valmistuneeseen kunnantaloon.

— Samalla on saatu tietoa teosten sijoituspaikoista. Niitä on aikoinaan siirrelty kunnan laitoksista lakkautusten ja saneerausten tieltä, Luumäen kulttuuripalveluista vastaava ruokolahtelainen Niiranen kertoo.

Kaikkia omistuksia ei ollut vielä jäljitetty, kun näyttely avautui tiistaina.

Luumäen kunta täyttää 375 ja Suomen itsenäisyys sata vuotta tänä vuonna. Luumäen nykyinen kunnantalo täyttää puolestaan 30 vuotta ensi vuonna. Juhlavuodet ovat perusteluja, joiden vuoksi kunnan omistama taide on näytteillä.

Todellisuudessa teokset ovat läsnä arjessa koko ajan.

— Hoitolaitokset, kirjastot, koulut, kunnan talon käytävät ja toimistot, Niiranen luettelee läpikäytyjä paikkoja.

Hän kertoo Luumäestä, mutta voisi puhua mistä tahansa eteläkarjalaisesta pikkukunnasta. Hankittu tai saatu taide on laitosten seinillä, sillä varastoja ei juuri ole.

Etelä-Karjalan pienten kuntien omistama kuvataide on joko saatu lahjoituksina uusiin rakennuksiin tai hankittu niitä varten. Taideostoksilla kunnissa on oltu vuosia sitten, sillä 1990-luvun alun lama leikkasi taiderahoja, ja jatkuvasti tiukentunut kuntatalous on karsinut viimeisetkin mahdollisuudet.

— Säilyttämisen ohella taiteen vakuuttaminen on vaikeata nykyoloissa. Meidän Edelfelt-näyttelyyn vuosia sitten oli tulossa aitojen teosten sijasta yksi taiteilijan signeeraamaton luonnos, mutta sekin oli liian arvokas, Ruokolahden hyvinvointipalvelujen toimialajohtaja Eija Markkanen muistelee.

Yksi kuntien taidekokoelmien täydennystapa liittyy hallintokulttuuriperinteeseen: kunnanjohtajia ja keskeisiä kuntapoliitikoita maalataan muotokuviin. Tapahtuipa taiteen hankinta mitä tahansa reittiä, pienten kuntien omistukset ovat tavallisimmin sisustamista, pikemminkin käyttö- kuin arvotaidetta.

Kuntien taidehankintojen pontimena on käytännöllisyyden ohella usein paikallisuus. Parikkalalla on esimerkiksi iso kokoelma Aimo Karimon teoksia. Rohkeimmin paikallisia taiteilijoita ovat tukeneet Rautjärvi ja Taipalsaari, joiden uusia kunnallisia rakennuksia koristavat lähiaiheet ja prosenttitaide.

— Öljyvärimaalari Pekka Kokkonen dokumentoi paikallisia maisemia uuden kunnantalon seinille ja uudelle koululle seinämaalauksia syntyi oppilaiden taideprojektissa, Rautjärven sivistysjohtaja Eila Toppinen listaa.

Taipalsaarella vastaavia oppilasprojekteja on tehty Karoliina Kupiaksen johdolla.

Luumäen kunnan omistamat taideteokset Luumäen kunnantalolla (Linnalantie 33) 29.9. saakka.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö